Remontti jatkuu reippaaseen tahtiin. Tänään riittää taas vilinää, kun sekä laatoittaja että sähkäri ovat olleet koko päivän yhtäaikaa paikalla. Pesutilat ja sauna valmistuvat nyt viikonlopun aikana kokonaan, ja yli puolet talosta on uusilla sähköillä. Hyvältä siis näyttää!
Vanhoista keittiökalusteista kokosimme uuden, väliaikaisen keittiön. Uusi rakennetaan tilalle sitten-joskus-kun-on-rahaa. Nykyinen koottiin täysin nollabudjetilla vanhoilla kodinkoneilla ja kaapistoilla. Ikeasta haettiin sentään uusi hylly ja ripustusteline tiskipöydän ylle samalla, kun yläkaapeista luovuttiin kokonaan.
Pienen kylän ihania puolia tuli taas vastaan tänään kauppareissulla. Läheisessä lahjatavara-sekatavarapuodissa käydessä rupateltiin pitkä tovi kauppiaan kanssa niitä näitä. Ostoksena mukaan tarttui vain muutamalla eurolla teetä. Ulko-ovella jo ollessani kauppias kuitenkin livahti vielä ruokapuolelle ja toi mukanaan pussillisen ohrajauhoja. Uudessa kodissa pitää kuulemma ohrapuurot keitellä :) Hyvä mieli tuli ja hymy kasvoille loppupäivän ajaksi.
Kuten ehkä näistä pienistä remonttikatsauksista voi huomata, emme ole entisöimässä taloa kovinkaan uskollisina sen alkuperäiselle luonteelle. Tai sanottakoon, ettei niin uskollisina, kuin mitä tällaisen koulutuksen saaneelta ihmiseltä voi odottaa. Vanhaa kunnioitetaan, nostetaan esille aina kun se sopii tunnelmaa ja asiaan. Toisaalta arkeologina dokumentoin ja tallennan kyllä 1900-luvulla rakennettujen seinäpintojen materiaalit ja talon alta ja välipohjasta löytyvän keramiikan ja esineet. Vanhoja tapetteja kehystetään tauluiksi seinille. Vanhoista, ylimääräisistä hirsistä tehdään huonekaluja tai muita rakenteita. Kaikki kierrätetään ja uusiokäytetään, jos se vain on mahdollista. Tuunataan nykypäivään sovivaksi tai korostetaan menneisyyttä - aivan tilanteesta riippuen. Toisissa huoneissa kaikki pinnat ovat alkuperäistä hirttä pellavaeristeillä, toisissa taas levytettyä seinää ekovillalla. Noin puolet asunnosta on rouhealla lankkulattialla, puolet taas laminaatilla.
Ehkä voisikin sanoa, että tässä yhdistellään nyt sitä 1800-luvun alun varhaisinta rakennustekniikkaa moderniin asumiseen. Ne muut ajalliset kerrostumat sisäänpäin lämpiävän savutuvan ja tämän päivän kodin välillä huomioidaan, mutta niiden perään ei jäädä haikalemaan. Samalla poistettua tulee 1950-luvun jälkeiset hengittämättömät materiaalit. Minusta kun kaikkea ei tarvitse suojella ja säästää. Museota tässä ei kuitenkaan olla rakentamassa, vaan meidänlaista, persoonallista kotia. Ja toisaalta nyt tulee tehtyä ratkaisuja, jotka pidentävät tämän rakennuksen elinikää entisestään. Käytännöllisyyttä, mukavuutta, sopivan ärhäköitä ristiriitoja ja kaikuja menneisyydestä.
Ja pahoittelut, ettei blogissa ole vieläkään kuvia kokonaistilanteesta tai kokonaisista huoneista. Olen sen verran perfektionisti, että haluan saada tiloja valmiiksi ja laittaa sitten juttuja kuvasarjoina kokonaisuuksista ennen ja jälkeen remontin. Tällä hetkellä yksikään huone tai edes huoneen kulmaus ei ole kokonaan valmiina.
Vanhoista keittiökalusteista kokosimme uuden, väliaikaisen keittiön. Uusi rakennetaan tilalle sitten-joskus-kun-on-rahaa. Nykyinen koottiin täysin nollabudjetilla vanhoilla kodinkoneilla ja kaapistoilla. Ikeasta haettiin sentään uusi hylly ja ripustusteline tiskipöydän ylle samalla, kun yläkaapeista luovuttiin kokonaan.
Pienen kylän ihania puolia tuli taas vastaan tänään kauppareissulla. Läheisessä lahjatavara-sekatavarapuodissa käydessä rupateltiin pitkä tovi kauppiaan kanssa niitä näitä. Ostoksena mukaan tarttui vain muutamalla eurolla teetä. Ulko-ovella jo ollessani kauppias kuitenkin livahti vielä ruokapuolelle ja toi mukanaan pussillisen ohrajauhoja. Uudessa kodissa pitää kuulemma ohrapuurot keitellä :) Hyvä mieli tuli ja hymy kasvoille loppupäivän ajaksi.
Kuten ehkä näistä pienistä remonttikatsauksista voi huomata, emme ole entisöimässä taloa kovinkaan uskollisina sen alkuperäiselle luonteelle. Tai sanottakoon, ettei niin uskollisina, kuin mitä tällaisen koulutuksen saaneelta ihmiseltä voi odottaa. Vanhaa kunnioitetaan, nostetaan esille aina kun se sopii tunnelmaa ja asiaan. Toisaalta arkeologina dokumentoin ja tallennan kyllä 1900-luvulla rakennettujen seinäpintojen materiaalit ja talon alta ja välipohjasta löytyvän keramiikan ja esineet. Vanhoja tapetteja kehystetään tauluiksi seinille. Vanhoista, ylimääräisistä hirsistä tehdään huonekaluja tai muita rakenteita. Kaikki kierrätetään ja uusiokäytetään, jos se vain on mahdollista. Tuunataan nykypäivään sovivaksi tai korostetaan menneisyyttä - aivan tilanteesta riippuen. Toisissa huoneissa kaikki pinnat ovat alkuperäistä hirttä pellavaeristeillä, toisissa taas levytettyä seinää ekovillalla. Noin puolet asunnosta on rouhealla lankkulattialla, puolet taas laminaatilla.
Ehkä voisikin sanoa, että tässä yhdistellään nyt sitä 1800-luvun alun varhaisinta rakennustekniikkaa moderniin asumiseen. Ne muut ajalliset kerrostumat sisäänpäin lämpiävän savutuvan ja tämän päivän kodin välillä huomioidaan, mutta niiden perään ei jäädä haikalemaan. Samalla poistettua tulee 1950-luvun jälkeiset hengittämättömät materiaalit. Minusta kun kaikkea ei tarvitse suojella ja säästää. Museota tässä ei kuitenkaan olla rakentamassa, vaan meidänlaista, persoonallista kotia. Ja toisaalta nyt tulee tehtyä ratkaisuja, jotka pidentävät tämän rakennuksen elinikää entisestään. Käytännöllisyyttä, mukavuutta, sopivan ärhäköitä ristiriitoja ja kaikuja menneisyydestä.
Ja pahoittelut, ettei blogissa ole vieläkään kuvia kokonaistilanteesta tai kokonaisista huoneista. Olen sen verran perfektionisti, että haluan saada tiloja valmiiksi ja laittaa sitten juttuja kuvasarjoina kokonaisuuksista ennen ja jälkeen remontin. Tällä hetkellä yksikään huone tai edes huoneen kulmaus ei ole kokonaan valmiina.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti