Viiriäisiä!

Mies lupasi tänään, että saan ottaa taloon viiriäisiä! Kanoja mietittiin hetken aikaa ensin, mutta sekä kanoja että viiriäisiä hoitaneena, koen viiriäiset kuitenkin helpompina ja viihdyttävämpinä otuksina. Omavaraisuus ei juurikaan näistä tipuista kasva, koska rehut pitää joka tapauksessa hakea kaupasta, mutta jotain iloa kuitenkin, kun saa omalta pihalta munat kerätä. Ja seurata aktiivisten lintujen eloa.

Tiput tulevat alkuun talon verannalle vanhaan terraarioon pakkasten ajaksi lämpölampun kanssa. Sittemmin rakennetaan ulkotarha ja pääsy luhtiaitan alakertaan, jossa riittää hyvin tilaa viiriäishäkille. Kesään asti en siis näiden kanssa malta odotella, kun pieni parvi kerran kotiin mahtuu jo kevättalven aikana.

Ohessa muutama kuva entisestä työpaikasta, jossa vietin muutama vuosi sitten leppoisan kesän maalaismaisemissa keskellä kaupunkia. Omaksi ja muiden iloksi otin paikalle myös pienen lauman lampaita, joille rakennettiin aitaus museoalueen takamaille. Sittemmin työnkuva laajenikin niin rajusti, etten ehtinyt itse kuin käymään tuolla paikalla alaisia ohjeistamassa. Mutta ensimmäinen kesä meni lampaiden kanssa savupirtin toimia tehden ja varmasti elämäni rentouttavin työkesä oli kyseessä.

Omaan kotiin tuskin lampaita tullaan hankkimaan, vaikka mukavia ja helppoja otuksia nekin ovat. Koira, viiriäiset ja merivesiallas saavat riittää tässä vaiheessa.