Maailman paras näkkäri + vauva 4 viikkoa

Maailman parhaan (ja helpon) näkkärin ohje tännekin mukaan. Olen niin koukussa! Voisin elää tällä ja kasvissosekeitolla (ja hedelmillä) päiväkausia. Ja takaan, että on jokainen muukin syöjä jää koukkuun, jos sattuu tykkäämään siemenistä yhtä paljon kuin minä. Puhtaan kauran kanssa tehtäessä tämän pitäisi sopia keliaakikollekin.

Ohje on alunperin jostain lehdestä. Selvitellään kenties jossain vaiheessa tarkemmin mistä, mutta epäilen Pirkkaa, koska alkuperäisessä ohjeessa suositellaan sekä kananmunia että auringonkukansiemeniä Pirkka-versioina...

Höysteenä kuvia parin viime päivän ajalta. Vauva on tänään jo 4 viikkoa vanha poika ja vaunulenkeillä ollaan käyty taas ihmettelemässä tätä helmikuista keliä. En tiedä kaipaako tässä vaiheessa enemmän oikeaa lumipeitettä ja valkoista maisemaa - vai suosiolla jo kevättä ja sulia teitä.

Helppo siemennäkkäri (1 pellillinen)

3 kananmunaa
1 dl kuorittuja seesaminsiemeniä
180 g auringonkukansiemeniä
½ dl pellavansiemeniä
1 dl kaurahiutaleita
ripaus suolaa
2 rkl perunajauhoja

Sekoita ainekset pehmeäksi taikinaksi ja levitä pellille mahdollisimman ohueksi kerrokseksi. Paista 175-asteisessa uunissa noin 25 minuuttia. Leikkaa levy kuumana paloiksi ja anna jäähtyä.

(Tee samantien 2-3 pellillistä, niin ei harmita, kun näkkärit loppuu kesken...) Itse en löytänyt lähikaupoista seesaminsiemeniä, joten korvasin ne kurpitsansiemenillä. Toimii yhtälailla.

Parhaimmillaan oivariinin ja juuston kanssa.

Syksyn viimeinen sieniretki

Ainakin mikäli yöpakkasista voi jotain päätellä, oli tämän päivän sieniretki vuoden viimeinen. Pakko oli kuitenkin lähteä, sillä mies oli viime viikonlopun hirvireissulla merkannut kännykän karttaan vastaantulleita suppiksia, kanttarelleja ja orakkaita - ja eihän sellaisia varmoja mättäitä nyt voi metsään jättää!

Mullekin teki ihan superhyvää kävellä muutama kilometri metsässä omaan tahtiin mahan kanssa. Sienien perässä kyykkiminenkin sujuu vielä hyvin, mutta kävellessä täytyy välillä pitää taukoja. Onneksi metsässä on harvoin kiire minnekään. Orakkaat olivat jo osin päältä jäässä, kanttarellit muhjuna ja kuura maassa. Siltikin muutama kilo sieni lähti vielä mukaan ja tämän illan ruoka kruunataan vielä tuoreella kanttarellikastikkeella.

Chilin tuoksua ja maha jalkojen edessä

Onni on chilin tuoksu kotona! Mies osti eilen Turun ruokamessuilta ihania, voimakkaantuoksuisia, mutta suhteellisen mietoja chilejä, joilla on nyt herkuteltu joka ruualla. Näistä täytyy laittaa siemenet talteen, idättää ja kasvattaa toivottavasti omia chilejä talven mittaan. Chilien kasvattajan kotisivut löytyvät täältä eli lähiyrittäjästä on kyse meidän mittapuun mukaan.

Onni on myös yrittää ottaa villasukkajaloista kuvaa ja huomata, että maha meinaa tulla tielle. Raskausviikko 29. pyörähtikin tänään käyntiin ja ainakin internetti kertoo, että vauvalla olisi jo tässä vaiheessa 90% mahdollisuudet selvitä elämästä myös mahan ulkopuolella. Hämmentävä, ihana ajatus. Toivottavasti kuitenkin jatkaa vielä hetken kuperkeikkojaan mahassa.

Vaniljakastiketta omppupiirakalla

Käytiin tänään appivanhempien kanssa geokätköilemässä sekä geomiitissä Harjavallassa, kun mies oli samaan aikaan peurametsällä. Ihan huippua oli pitkästä aikaa kätköillä vähän enemmänkin, ja löytää hienoja paikkoja hylätyistä, syntisten hautaismaista vanhoihin ampumaratoihin ja tietty moniin komeisiin kirkkoihin. Kuvasin miitistä kuitenkin näemmä vain makkaroita, mutta yhdeltä kätköltä sentään vähän myös maisemia, kun oli niin komia patosilta maisemineen ja hiekkakivisedimentteineen alla Harjavallassa.

Kotona illalla oli pitkästä aikaa jälkiruokaolo ja tein omppupiirakan ja vaniljakastiketta. Iltapalana oli siis maitoa teellä ja vaniljakastiketta omppupiirakalla. Liian harvoin kyllä tulee keiteltyä kastikkeet itse jälkkäreihin, vaikka maku ja tuoksu oikeissa kastikkeissa on kyllä ihan eri sfääreissä, kuin purkkikastikkeissa. Ohje helppoon omppupiirakkaan löytyi täältä ja melkein yhtä helppoon (mutta enemmän aikaavievään) vaniljakastikkeeseen täältä.

Oli ihan superhyvää, vaikka illalla keinovalossa otetut ruokakuvat eivät ihan siltä näytäkään.

Ihan tavallinen aamupäivä

Tähän hitaaseen joutenoloon alkaa pelottavalla tavalla tottua. Siihen, että ehtii juoda aamuteetä tunnin-kaksi aamupäivällä lemppariblogeja lukien. Kuunnella samalla takkatulen rätinää. Paistaa pinaattilettuja niin paljon, että niitä jää aamupalaksikin. Lukea kirjoja loppuun saakka. Jättää siivouspäivä kesken neljäntenäkin päivänä peräkkäin. Komentaa koiria vain jos jaksaa - ehtii ne matot suoristella iltapäivälläkin.

Raskausviikot tänään 25+0 eli kyllä tämä joutenolo joskus päättyykin. Poikanen potkii mahassa joka suuntaan ja heiluttaa myös käsiään. Tömähdykset saattavat tulla samaan aikaan lonkkaan ja kylkiluihin. Pieni temmeltäjä.