Ne kasvaa ja kasvaa!

Pian lupaan kirjoitella jotain muutakin kuin kanijuttuja! Nyt vaan on mieli niin loman odottelussa ja kanilasten kasvun ihmettelyssä. Poikaset ovat nyt vähän vajaa 3 viikkoa vanhoja ja käyvät jo liikkumassa pesän ulkopuolella maistelemassa emoille tuotuja ruokia. Omat suosikit alkavat selvästi erottua jo joukosta ja todennäköisesti näistä joku tuleekin kotiin jäämään.

Uusia kanitarhoja rakennetaan kesäksi, sillä näiden poikasten vieroitusaika on edessä jo muutaman viikon kuluttua. Samalla tulee siivottua puutarhaa ja siirrettyä tontien reunoille muinoin kadonneita marjapensaita paremmalle paikalle kotipuutarhaan. Kaikki kukkii ja vihertää joka puolella!

Kanilapsia laskemassa

Kanilapset laskettiin taas tänään ja katsottiin samalla jokaisen yleiskunto rauhassa läpi. 24 elävää poikasta pesissä edelleen möyrii. Viisi heistä tosin muita pienempinä ja yksi huomattavasti muita heikompana, joten lopullinen lukumäärä tuskin jää noin suureksi. Paljon on joukossa kuitenkin virkeitä, pulleita poikasia! Samalla todettiin, että kaikki emät imettävät pesueitaan ja voivat itsekin hyvin.

Poikasista 18 on suurihopeita ja 6 risteytyskani Pandan vauvoja. Pandan poikasista kolme tulee selvästi emänsä värisiksi, mutta kolmen muun väri on vielä mysteeri. Tässä vaiheessa tiedetään vasta, että selkä on tumma ja maha vaalea. Pandan (ja pesueen isän Kuuran) taustoista ei juuri tiedetä, joten aika näyttää, mitä muuta väriä ne periyttävät.

Kanikuulumisia & uusi rivitalo

On unohtunut taas blogiin kirjoittelu, joten nyt kerralla vähän muitakin kanikuulumisia. Kevät nimittäin saapui viimein ja päästiin rakentamaan kaneille rivitaloa ulos. Kuuden kanin yksiöt saatiin valmiiksi ja nyt jokaisella pupulla on tilaa vähän vajaan kahden neliön verran. Kunhan lämpimämmät kelit koittavat, maalataan rivitalo vielä punamullalla, laitetaan harkot alle ja huopakatto päälle. Nyt katon päällä on pressu ensiapuna sateita varten. Koko projektia varten ostettiin vain verkkoa ja ruuveja. Kaikki muu tehtiin jämälaudoista ja mm. ovien saranat vanhojen lavakaulusten metalliosista.

Ennen kevään astutuksia Ruska ja Franklin kävivät myös maaliskuun lopussa Helsingissä kaninäyttelyssä. Molemmilla oli karmea karvanlähtö päällä, joten ihmeitä ei odoteltu, mutta siitäkin huolimatta Ruska sai 93,5 pistettä ja Franklin 94,5 pistettä ja kunniamaininnan. Reippaat puput!

Vauvoja, vauvoja, pupuvauvoja!

Vuoden ensimmäiset pupuvauvat ovat syntyneet! 3/4 emoista ovat pyöräyttäneet jo pienet nakit maailmaan ja yhden poikasia odotellaan vielä syntyväksi lähipäivien aikana. Poikasia onkin tullut komea määrä, kun Ruska teki peräti 11 poikasta, Naava 8 ja Pandakin 6 kappaletta. Naavan yksi poikanen kuoli ensimmäisen vuorokauden aikana, mutta kaikki 24 muuta ovat elossa. Poikasia on jaettu nyt emojen kesken niin, että jokaisella mammalla on pesässään 8 pientä palleroa.

Kuvaan lähiaikoina pieniä varmasti enemmän. Nyt annetaan pesärauha kaneille ja toivotaan, että mahdollisimman moni pieni selviää ensimmäisistä vuorokausista elossa. Hyvältä ainakin näyttää sen myötä, että emot ovat tehneet hyvät ja lämpimät pesät - ja ovat itse myös reippaita ja virkeitä (ja nälkäisiä!) synnytyksen jäljiltä.

Lunta ja aurinkoa!

Lunta ja aurinkoa - viimein! Pysyisipä pakkanen edes hetken aikaa, sillä tuo valo tekee ihmeitä kaikille. Ainoana miinuksena tässä on se, että kanien vesikupit menevät yön aikana jäähän, joten lämmintä vettä täytyy kuljettaa kanilaan litroittain. Pieni paha kuitenkin siitä, että kaikkialla on nyt niin paljon valoa. Kanitkin ovat paljon eloisampia, sillä viileään tottuneena ne ovat kasvattaneet itselleen paksut talviturkit, joiden kanssa on kuuma liian lämpimissä keleissä. Kopeissaan ne eivät samasta syystä juuri koskaan ole sisällä.

Lumesta on myös muuta hyötyä. Pihaan oli ilmestynyt taas yön aikana pienet tassunjäljet. Näyttävät pienen kissan jäljiltä. Täytyy tuoda taas riistakamera ja loukku omaan pihaan, sillä kenelläkään ei ole varmuutta, ovatko Pessin ja Ronjan kaikki sisarukset nyt varmasti tallessa. Aina on mahdollista, että joku pentu on jäänyt vielä talvipakkaseen yksin seikkailemaan.

Eläimellistä laiskottelua

Viimeisiä lomapäiviä viedään, eikä kukaan jaksa tehdä mitään. Väritellään värityskirjoja, pelataan lautapelejä ja lepäillään. Kanilassa vaihdettiin vähän järjestystä ja huomenna haetaan uudet kuivikkeet häkkeihin. Kuvistakin tulee niin pimeitä, kun taivas on täynnä pilviä, eikä mikään keinovalo riitä tuomaan tarpeeksi valoa. Toisaalta, loma on silloin juuri ajanut asiansa, kun ajatukset eivät ole vielä työasioissa, mutta kotonakaan ei ole rästihommia odottamassa enää.

Kolme uutta kania saapui tänään kanilaan, mutta heistä ei saanut vielä kuvia, kun piilottelevat uusia asumuksiaan tutkimassa. Kaneista kaksi on suurihopeita ja yksi suurihopearisteytys. Nimikseen he saivat Halti, Saana ja Naava.

Talvitunnelmia

Lunta ei näy eikä kuulu täällä etelässä. Aiemmin pohjoisessa eläneelle ihmiselle tämä loputon syksy tuntuu niin mahdottoman pitkälle ja pimeälle ajalle. Onneksi kotiin saa luotua vähän talven tunnelmaa valoilla ja takkatulella. Ja käy se lumikin maassa aina hetkittäin. Kanilassa sentään tuoksuu talvelle, kun häkeissä on havuja ja heinää.

Meillä on menossa joululoma ja koko lauma on vielä hetken kotona. Loman ohjelmana on ollut se, ettei ohjelmaa ole. Kalenterissa seisoo ainoastaan kissanpentujen rokotusaika huomiselle. On aikaa virkata, värittää värityskirjoja, rakentaa legoilla, katsoa elokuvia ja silitellä elukoita.

Ihan parasta lomaa, jota omalla kohdallani jatkuu vielä melkein viikon verran!

Elämää kanilassa

Kanilassa on vilskettä, vaikka poikasia ei ole tulossa ennen ensi kesää! Kahden uuden kanipojan saapumisen myötä siirrettiin kaikki kanit pihalle aittaan asumaan. Nyt jokaisella pupulla on 1,3-2,3 neliön verran tilaa kaivella, tutkia ja tehdä muita kanimaisia asioita. Kaneja otetaan välillä myös sisätiloihin lasten rapsuteltavaksi ja hoitotoimia varten. Erityisesti risteytyspupu Panda jaksaa istua vaikka tuntikausia sohvalla hoidettavana. Kesällä kanit saavat puolestaan vaihtelua päästessään pihatarhaan.

Kanilassa asuu tällä hetkellä pääasiassa isoja risteytyksiä, mutta jatkossa on tarkoituksena keskittyä enemmän suurihopeaan rotuna. Siltikin, erityisesti nuo uudet, valkoiset (oikeasti luonnonvenäläiset) belgianjättimixit veivät mun sydämen!