Syksyn viimeinen sieniretki

Ainakin mikäli yöpakkasista voi jotain päätellä, oli tämän päivän sieniretki vuoden viimeinen. Pakko oli kuitenkin lähteä, sillä mies oli viime viikonlopun hirvireissulla merkannut kännykän karttaan vastaantulleita suppiksia, kanttarelleja ja orakkaita - ja eihän sellaisia varmoja mättäitä nyt voi metsään jättää!

Mullekin teki ihan superhyvää kävellä muutama kilometri metsässä omaan tahtiin mahan kanssa. Sienien perässä kyykkiminenkin sujuu vielä hyvin, mutta kävellessä täytyy välillä pitää taukoja. Onneksi metsässä on harvoin kiire minnekään. Orakkaat olivat jo osin päältä jäässä, kanttarellit muhjuna ja kuura maassa. Siltikin muutama kilo sieni lähti vielä mukaan ja tämän illan ruoka kruunataan vielä tuoreella kanttarellikastikkeella.

Syksyinen metsäpäivä (ja metsätön päivä)

Tänään käytiin miehen kanssa kaksin tarkastamassa kaksi sienimetsää, joista saatiin viime vuonna parhaat saaliit. Toinen paikka palkitsi tänäkin vuonna suppilovahveroilla, kun taas toinen... niin, toisessa ei ollut enää koko metsää jäljellä. Talousmetsä on talousmetsää, ja on hankala sanoa raaskisiko itsekään jättää vuosikymmeniä kasvatettua sijoitusta paikalleen kasvamaan vain siksi, että metsät ovat hienoja asioita olla olemassa, mutta surullista se silti on mennä paikkaan, jossa vielä viime vuonna kasvoi vehreä, sankka metsä. Ja nähdä nyt vain metsäkoneiden mylläämät tantereet.

Mutta muuten oli taas ihana tallustella luonnossa villapaidassa ja lämpimissä saappaissa! Ilma täynnä syksyn tuoksuja.

Kotona vielä palkittiin koirat käyttämällä ne omilla lenkeillään pitkän jälkiliinan kanssa pellolla. Mies jatkaa iltaa sienien suolaamisella ja pakastamisella (kuivattuja on vielä viime vuodelta niin paljon, että päädyttiin pakastamaan tänä vuonna suppilovahverot) ja minä alan viimein kokoamaan pieniä lohikäärmeitä, saukkoja ja nalleja! Turvasilmät nimittäin saapuivat tänään postin kautta kotiin.

Geo-iltapäivä Lavamäen kylätalolla

Appivanhempien kanssa pyörähdettiin tänään muutamalla geokätköllä ja mukavassa eventissä Lavamäen kylätalolla Ruskon Vahdolla. Eventtiin saapuikin ihanan paljon porukkaa, paikka oli mainio ja sää aurinkoinen. Paikallinen kyläyhdistys myös keitti tapahtumapaikalla kahvia ja paistoi makkaraa, joten leppoisa kesäpäivä oli kyseessä syöden ja rupatellen.

Geokoiriakin oli paikalla monta rapsuteltavaksi saakka. Omat jätettiin suosiolla kotiin. Niin kotipainotteinen kuukausi on ollut, että ihan kiva välillä käydä jossain myös ilman tuota omaa laumaa. Ja poikien on hyvä opetella olemaan joskus myös keskenään kotosalla. Mitään oikeita tuhoja ei oltu tälläkään kertaa tehty, mutta muutama halko oli pitänyt kantaa matoille järsittäväksi.

Kotimatkalla pyörähdettiin vielä muutamalla purkilla ja saatiin myös kaksi FTF:ää (= oltiin ensimmäisiä löytäjiä uuden kätkön julkaisemisen jälkeen). Jälkimmäinen olikin meidän nimimerkin 130. FTF. Jee. Sienisaalis jäi pelkkiin kehnäsieniin, mutta mukava oli silti taas metsässä hetki tallustella.

Kotona keräsin raa'at tomaatit sisälle kypsymään, sillä lämpömittari oli tallentanut jo +4 asteet joltain yöltä muistiinsa ja päätin ehtiä pelastamaan lopun sadon ennen ensimmäisiä yöpakkasia.

Suppilovahveroita!

Pikainen päivitys on pakko vielä tehdä, sillä mentiin illaksi anoppilaan ja sieltä sieneen - ja tämän kesän ensimmäiset suppilovahverot on nyt löydetty!