Tänään käytiin miehen kanssa kaksin tarkastamassa kaksi sienimetsää, joista saatiin viime vuonna parhaat saaliit. Toinen paikka palkitsi tänäkin vuonna suppilovahveroilla, kun taas toinen... niin, toisessa ei ollut enää koko metsää jäljellä. Talousmetsä on talousmetsää, ja on hankala sanoa raaskisiko itsekään jättää vuosikymmeniä kasvatettua sijoitusta paikalleen kasvamaan vain siksi, että metsät ovat hienoja asioita olla olemassa, mutta surullista se silti on mennä paikkaan, jossa vielä viime vuonna kasvoi vehreä, sankka metsä. Ja nähdä nyt vain metsäkoneiden mylläämät tantereet.
Mutta muuten oli taas ihana tallustella luonnossa villapaidassa ja lämpimissä saappaissa! Ilma täynnä syksyn tuoksuja.
Kotona vielä palkittiin koirat käyttämällä ne omilla lenkeillään pitkän jälkiliinan kanssa pellolla. Mies jatkaa iltaa sienien suolaamisella ja pakastamisella (kuivattuja on vielä viime vuodelta niin paljon, että päädyttiin pakastamaan tänä vuonna suppilovahverot) ja minä alan viimein kokoamaan pieniä lohikäärmeitä, saukkoja ja nalleja! Turvasilmät nimittäin saapuivat tänään postin kautta kotiin.
Mutta muuten oli taas ihana tallustella luonnossa villapaidassa ja lämpimissä saappaissa! Ilma täynnä syksyn tuoksuja.
Kotona vielä palkittiin koirat käyttämällä ne omilla lenkeillään pitkän jälkiliinan kanssa pellolla. Mies jatkaa iltaa sienien suolaamisella ja pakastamisella (kuivattuja on vielä viime vuodelta niin paljon, että päädyttiin pakastamaan tänä vuonna suppilovahverot) ja minä alan viimein kokoamaan pieniä lohikäärmeitä, saukkoja ja nalleja! Turvasilmät nimittäin saapuivat tänään postin kautta kotiin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti