Lämpötilapeitto 2018

Näin sorruin minäkin aloittamaan lämpötilapeiton. Tässä siis pian Riihikosken säät tammikuussa 2018: yksi kerros päivässä ja värien vaihto aina viiden asteen välein (+1°/+5° valkoinen, 0/-4° harmaa, -5°/-9° sininen jne.). Seuraavaksi sitten helmikuu. Aika tylsältä nollakeliltä ja pieniltä plusasteilta näyttää, mutta eiköhän nuo värit muutu, kun kesää kohti mennään!

Muuten keskitytään nyt töiden ohessa suunnittelemaan matkaa. Ensimmäistä kertaa sitten lapsen syntymän suunnataan kahdestaan miehen kanssa reissuun naapurimaiden ulkopuolelle. Se on ollut pitkä aika odotella ihmiselle, joka on tottunut reissaamaan säännöllisesti. Tähän mennessä en vain ole raaskinut olla niin kauaa lapsesta erossa. 

Nyt mennään kuitenkin kahdestaan koko hiihtolomaksi Tunisian puolen Saharaan. Hurjia lämpöjä ei ole luvassa, sillä Tunisiassakin on talvi ja aavikolla ollut tammikuussa lumimyrskyjäkin. Hienoja maisemia silti on edessä, sillä perillä ajellaan melkein 2000 kilometriä pitkin Tunisian maaseutua, vuoristoja ja aavikkoa!

Savojärven kierros eli Maxin ensimmäinen (pikku)vaellus

Tänään vietettiin Euroopan kansallispuistopäivää. Tätä emme kylläkään tienneet, kun tarkoituksena oli hakea pari geokätköä viereisestä Kurjenrahkan kansallispuistoista. Paikalla siis riitti vilinää ja reitillä oli varmasti satoja ihmisiä liikkeellä, mikä kyllä oli hurjan piristävää, sillä yleensä noilla retkeilyreitistöillä saa aika yksin kulkea.

Mahtava auringonpaahde tai joku muu oikku sai sitten meidätkin innostumaan niin, että kierrettiin lopulta koko Savojärven kierros. Hiljakseen kävellen oltiin pian jo puolivälissä ja turhapa sieltä on omia jälkiään pitkin takaisin tulla siinä vaiheessa. Rauhassa siis tallusteltiin pitkin soita ja metsikköjä vuoronperään. Ja iso määrä uusia pitkospuita. Aurinko paistoi vähän turhankin kuumasti, mutta hörpyteltiin lapselle nesteitä ja pidettiin hänet auringolta suojassa. Varjoisissa paikoissa vilvoiteltiin aina pidempiä aikoja.

Kuuden kilometrin helteisen kierroksen jälkeen vanhemmat olivat aika nuutuneita, mutta lapsi virkeä ja energinen - hyvähän sitä on nukkua monen tunnin tirsoja Manducassa, kun suo tuoksuu ja käynti on tasaisen keinuvaa pitkospuilla! Eli hyvin onnistui ainakin tämän kantovälineen myötä muutaman kilometrin päivävaellus nelikuisen kanssa.

Syysseikkailu saareen

Eilen oli oikea seikkailupäivä! Saatiin päivällä idea lähteä miehen ja tsekkivahvistuksen kanssa Rauman edustalla olevaan saareen hakemaan geokätköjä kumiveneellä. Ja koska meidän ideat harvoin jäävät suunnittelun asteelle, pakattiin melkein samantien kumivene, moottori ja reput autoon. Hetki meni tosin muutamaa saaren lähellä odottavaa mysteeria ratkaistessa ja anoppi koukattiin vielä mukaan, mutta pian vene jo putputteli kohti Nurmeksen saarta!

Ja kuten aina tällaisessa reissuissa käy, ei pikainen pyrähdys purkeilla onnistunut. Rantautumisen jälkeen tallusteltiin yhteensä reilun 7 tunnin ajan saarta pitkin ja poikin, kunnes oltiin kaikki purnukat haettu. Valoisaa aikaa riitti vain lopulta vain kahden tunnin ajan ja muuten kuljettiin rannoilla ja metsissä taskulamppujen valossa. Oma tahti alkoi hidastua kovasti yön mittaan, mutta loppuun asti selvittiin. Totta puhuen loppuyön kaunein näky oli laiturissa odottava paatti (jolla tosin vajaa tunti vielä matkattiin mantereelle lähes täysikuun loisteessa taskulampuilla tietä näyttäen!).

Automatkalla kotiin jo hymyilytti kovasti ja nyt seuraavana päivänä - kun väsymys alkaa hellittää - on niin autuas oli, että reissu tuli tehtyä! Ihana, upea saari ja maisemat. Kalliorantoja, sinisimpukkarykelmiä, tyrnipensaita ja tietty iso määrä hyviä geokätköjä. Ja hienoa seuraa. Ihana syysseikkailu, jonka tosin olisi voinut tehdä muuhunkin aikaan kuin 8. kuulla raskaana (tai yöllä). Mutta pääsipä vauva nyt mukaan tallustelemaan taas kunnolla maastoon ja toisaalta tähän vuodenaikaan saarelle muuten tyypilliset kyyt ja punkit loistivat poissaolollaan.

Hieno reissu siis kaikkiaan ja suosittelen myös kätkökolleegoille päivä- (tai yö-) retken kohteeksi!

Syksyinen metsäpäivä (ja metsätön päivä)

Tänään käytiin miehen kanssa kaksin tarkastamassa kaksi sienimetsää, joista saatiin viime vuonna parhaat saaliit. Toinen paikka palkitsi tänäkin vuonna suppilovahveroilla, kun taas toinen... niin, toisessa ei ollut enää koko metsää jäljellä. Talousmetsä on talousmetsää, ja on hankala sanoa raaskisiko itsekään jättää vuosikymmeniä kasvatettua sijoitusta paikalleen kasvamaan vain siksi, että metsät ovat hienoja asioita olla olemassa, mutta surullista se silti on mennä paikkaan, jossa vielä viime vuonna kasvoi vehreä, sankka metsä. Ja nähdä nyt vain metsäkoneiden mylläämät tantereet.

Mutta muuten oli taas ihana tallustella luonnossa villapaidassa ja lämpimissä saappaissa! Ilma täynnä syksyn tuoksuja.

Kotona vielä palkittiin koirat käyttämällä ne omilla lenkeillään pitkän jälkiliinan kanssa pellolla. Mies jatkaa iltaa sienien suolaamisella ja pakastamisella (kuivattuja on vielä viime vuodelta niin paljon, että päädyttiin pakastamaan tänä vuonna suppilovahverot) ja minä alan viimein kokoamaan pieniä lohikäärmeitä, saukkoja ja nalleja! Turvasilmät nimittäin saapuivat tänään postin kautta kotiin.

Parasta kesässä

No nyt minä manaan selvästi jo kesää päättyneeksi, mutta kun takassa räiskyy tuli ja kädessä on kupillinen mustaherukkateetä ja ulkona on sysipimeää, on ainakin minulle sellainen olo, että ehkä se kesä sitten päättyi (ja olen edelleen tylsimys, joka nauttii tästä asiantilasta, koska syksy voittaa kesän minun vuodenajoissani mennen ja tullen). Tämä kesä on ollut kuitenkin ihan hurjan mukava - ja kesäkuviakin oli mukava katsella läpi tänään miettien, että tapahtuipa kamalasti kaikkea ihan parin kuukauden aikana.

Tänä kesänä menin naimisiin metsäkirkossa sen kaikkein rakkaimman kanssa. Ja sain paljon sukulaisia kylään. Ja odottelin poikasta, jonka pitäisi syntyä vielä tämän vuoden puolella. Lisäksi kotiin tuli uusi koirapoika Rellu Moskun (ja meidän) kaveriksi. Siinä varmasti ne kaikkein tärkeimmät tapahtumat, sillä mikään ei ole tärkeämpää ja parempaa kuin oma lauma.

Tämän lisäksi me retkeiltiin mukavan paljon, joskin lapin reissu meni aikalailla työn touhuissa Mega-tapahtuman parissa. Siltikin ehdittiin pariinkin otteeseen saareen telttailemaan ja muuten vain metsään samoilemaan sekä kalareissuille. Ja luonnon keskellä oltiin kotipihallakin, jossa kasvatettiin hyötykasveja koko lumeton aika.

Ensi kesä tuleekin olemaan sitten vallan erilainen, kun kuvioissa on mukana vielä napero. Sitä malttamattomana odotellessa.

Suppilovahveroita!

Pikainen päivitys on pakko vielä tehdä, sillä mentiin illaksi anoppilaan ja sieltä sieneen - ja tämän kesän ensimmäiset suppilovahverot on nyt löydetty!