Retkellä

Viime vuonna taidettiin rikkoa miehen kanssa (ainakin minun) henkilökohtainen ennätys ulkoöissä per vuosi. Vuoden aikana tuli nukuttua laavuilla, teltoissa, autossa tai muutoin ei-sisätiloissa yli 60 yötä. Retkiä tehtiin lähelle ja kauemmas. Euroopassa nukuttiin pääosin vanhan minibussin takatilassa makuupussissa, luontoretkillä laavuissa avotulen loimussa. Myös monet muutot aiheuttivat sen, ettei sänkyä kasattu laisin ennen tätä talvea. Vuosi nukuttiin ulkotilojen lisäksi sohvalla, lattialla, makuualustalla, patjoilla tai ties missä - minne sitä nyt sattui nukahtamaan. Siksi ei sängytön remonttiaikakaan tunnu missään. Toinen patja sentään raahattiin tänään talolle.

Lähiretkissä on jotain kamalan eheyttävää. Siinä tunteessa, kun voi arkiviikon jälkeen pakata repun, hakea eväät (ja rommipullon) ja karata johonkin aivan lähelle nuotion ääreen istumaan. Olla ihan yksin ja keskenään metsän siimeksessä kaupungin kupeessa. Tai saada laavulle satunnaista seuraa perheistä, retkeilijöistä, tutuista tai tuntemattomista kanssaeläjistä, joiden kanssa jutella lähialueen reiteistä, sienipaikoista tai ihan vaan olla hiljaa liekkejä tuijotellen. Syödä tuoretta lähiruokaa, joka on valmistettu nuotiolla. Ja kerätä vielä syömiset kotiin mukaan kuivattavaksi ja pakastettavaksi talven varalle.

Meillä suomalaisilla on kyllä aivan voittamaton lainsäädäntö retkeilyn suhteen. Tuskin missään muualla maailmassa on niin vapaata ja huoletonta metsässä liikkuminen, siellä yöpyminen ja sen antimista nauttiminen. Sitä ei oikein meinaa muistaakaan ennen kuin juttelee ulkomaalaisten kanssa ja muistaa, miten onnekas sitä on. Kaikki metsät, purot, lehdot, niityt ja tunturit melkein kotiovella. Sen kun menee vain ulos niistä nauttimaan.