Joku kumma taika tuossa raskauden puolivälissä on. Vannoin alkuun itselleni, että heittäydyn näihin vauva-ajatuksiin ja -puuhiin vasta joskus loppuraskauden aikaan, kun kaiken konkreettisen hankkiminen on oikeasti ajankohtaista. Ihan melko täydellisesti suunnitelma toteutuikin tuonne puoliväliin saakka. Sitten selvisi tulevan hobitin sukupuoli, otus alkoi ilmoittelemaan itsestään potkujen ja muun temmellyksen kautta - ja sitten tämä onkin tätä...
Aina hetkeksi keskittyy johonkin muuhun (kylässä olevat ystävät ovat hyvä apu tähän!), mutta pian sitä taas viikkaa puklurättejä kaappiin, tekee kestovaippainventaariota tai laskee, että joko niitä housuja on tarpeeksi ainakin muutaman ensimmäisen kuukauden ajalle. Kai se on pakko todeta, että hormoonit rökittivät naisen 1-0.
Vaan eipä haittaa. Onhan se maailman lystikkäin tunne, kun joku kääntyilee, venyttelee ja keppuroi omassa mahassa. Ihan kahjo ajatus. Elelee siellä omissa oloissaan ja on joku päivä vielä mun ulkopuolellakin (mikä on tällä hetkellä vielä kahjompi ajatus).
Kuvat ovat hämäriä, koska ulkona on melkoisen hämärä ja sateinen keli. Ja minä olen laiska photoshoppaamaan valoa kuviin, kun sitä kerran ei ole.
Aina hetkeksi keskittyy johonkin muuhun (kylässä olevat ystävät ovat hyvä apu tähän!), mutta pian sitä taas viikkaa puklurättejä kaappiin, tekee kestovaippainventaariota tai laskee, että joko niitä housuja on tarpeeksi ainakin muutaman ensimmäisen kuukauden ajalle. Kai se on pakko todeta, että hormoonit rökittivät naisen 1-0.
Vaan eipä haittaa. Onhan se maailman lystikkäin tunne, kun joku kääntyilee, venyttelee ja keppuroi omassa mahassa. Ihan kahjo ajatus. Elelee siellä omissa oloissaan ja on joku päivä vielä mun ulkopuolellakin (mikä on tällä hetkellä vielä kahjompi ajatus).
Kuvat ovat hämäriä, koska ulkona on melkoisen hämärä ja sateinen keli. Ja minä olen laiska photoshoppaamaan valoa kuviin, kun sitä kerran ei ole.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti