Montaa vuotta ei ole siitä, kun sitä mietti, että suurinta luksusta elämässä olisi välttää kaikki arkiset askareet. Ja että aikaa olisi loputtomasti lorvia kesäisin Oulun rannoilla ystävien kanssa mölkkyä pelaillen ja sangriaa juoden (joskus mietin, missä välissä ehdin istua ne kaikki luennot yliopistolla, kun kaikki selkeimmät muistot vuosien ajalta liittyvät kesäiltoihin nurmikolla istuen!).
Ja missähän vaiheessa ajatukset kääntyivät päälaelleen? Nykyään kun tuntuu, ettei suurempaa yleellisyyttä ole kuin se, että saa olla rauhassa kotona. Siivoilla ja pyykkäillä rauhassa. Rapsutella koiria ajan kanssa. Lukea kaikki lempiblogit ennen nukkumaanmenoa. Saunoa vaikka joka ilta. Ja nukkua kokonaisia yöunia ja niiden lisäksi sopivan laiskoja päiväunia.
Ja tietysti seikkailla edelleen sopivasti muualla maailmassa - mutta palata sitten kotiin oman lauman kanssa. Ehkä minusta tulee sittenkin aikuinen. Tai sitten sitä vaan ajan myötä tajuaa, että jännittävin Mikä-Mikä-Maa on kuitenkin tämä reaalimaailma kaikkine oikkuineen. Ei ainakaan minun mielikuvitus riitä keksimään oudompaa, kierompaa, ihanampaa tai jännittävämpää paikkaa, kuin mitä tämä tellus edustaa.
Aikaa on ollut nyt myös vaateinventaariolle. Talven varalle. Nokkelimmat ehkä huomaavat, että nyt ei olekaan omista vaatteista kyse, vaikka olisihan se helmeä, jos tällaisia kuoseja olisi aikuisillekin!
Kaikki vaatteista ovat muuten lähisukulaisten kierrättämiä ja/tai tekemiä kirpparilöytöjä. Onnea ovat sukulaiset, jotka ymmärtävät kierrättämisen päälle! Ja mikäs tällaisia vaatteita kierrätellessä, kun vaatteen käyttöikä per käyttäjä on niin lyhyt, että uudenveroisia vaatteita saa ihan pilkkahintaan.
Ja missähän vaiheessa ajatukset kääntyivät päälaelleen? Nykyään kun tuntuu, ettei suurempaa yleellisyyttä ole kuin se, että saa olla rauhassa kotona. Siivoilla ja pyykkäillä rauhassa. Rapsutella koiria ajan kanssa. Lukea kaikki lempiblogit ennen nukkumaanmenoa. Saunoa vaikka joka ilta. Ja nukkua kokonaisia yöunia ja niiden lisäksi sopivan laiskoja päiväunia.
Ja tietysti seikkailla edelleen sopivasti muualla maailmassa - mutta palata sitten kotiin oman lauman kanssa. Ehkä minusta tulee sittenkin aikuinen. Tai sitten sitä vaan ajan myötä tajuaa, että jännittävin Mikä-Mikä-Maa on kuitenkin tämä reaalimaailma kaikkine oikkuineen. Ei ainakaan minun mielikuvitus riitä keksimään oudompaa, kierompaa, ihanampaa tai jännittävämpää paikkaa, kuin mitä tämä tellus edustaa.
Aikaa on ollut nyt myös vaateinventaariolle. Talven varalle. Nokkelimmat ehkä huomaavat, että nyt ei olekaan omista vaatteista kyse, vaikka olisihan se helmeä, jos tällaisia kuoseja olisi aikuisillekin!
Kaikki vaatteista ovat muuten lähisukulaisten kierrättämiä ja/tai tekemiä kirpparilöytöjä. Onnea ovat sukulaiset, jotka ymmärtävät kierrättämisen päälle! Ja mikäs tällaisia vaatteita kierrätellessä, kun vaatteen käyttöikä per käyttäjä on niin lyhyt, että uudenveroisia vaatteita saa ihan pilkkahintaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti