Ei kylläkään ihan niin seesteinen, vaan lähinnä olomuoto muistuttaa sellaista onnellista, hymyilevää, pulleaa buddhaa leppoisimmillaan. Vaan ei ole huonoin roolimalli se! Kotona peilistä katsoessa vain aina tuntuu, että vauvamaha alkaa viimein näkyä. Valokuvissa paljastuu kuitenkin totuus ja lopputulemana on, että kuvissa pönöttää autuaana hymyilevä ja vähän pyöreä kääpiö. Noh, tiettävästi maha ei tästä ainakaan pienenemään tule eli eiköhän se komia vauvamaha täälläkin vielä nouse täyteen loistoonsa! Ainakin kaikista yleensä illalla alkavista tuntemuksista päätellen jotain venyy ja paukkuu navan takana.
Lapin reissun rinkkaa purkaessa (en ole kamalan hätäinen aina näiden laukkujen tyhjentämisien kanssa) taskusta löytyi myös ystävän tekemä ihana pöllökoru, jonka sain reissussa lahjaksi! Pieni pöllö ja iso pöllö. Aivan yltiösuloinen! Pöllöissä on kaikkinensa jotain ylenpalttisen hienoa. Kuten myös siileissä ja mäyrissä ja norpissa. Ja kaljurotissa. Ei kukaan voi keksiä villemmänkään mielikuvituksen myötä niin jänniä otuksia maailmaan kuin luonto itse.
Lapin reissun rinkkaa purkaessa (en ole kamalan hätäinen aina näiden laukkujen tyhjentämisien kanssa) taskusta löytyi myös ystävän tekemä ihana pöllökoru, jonka sain reissussa lahjaksi! Pieni pöllö ja iso pöllö. Aivan yltiösuloinen! Pöllöissä on kaikkinensa jotain ylenpalttisen hienoa. Kuten myös siileissä ja mäyrissä ja norpissa. Ja kaljurotissa. Ei kukaan voi keksiä villemmänkään mielikuvituksen myötä niin jänniä otuksia maailmaan kuin luonto itse.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti