Pikainen päivitys on pakko vielä tehdä, sillä mentiin illaksi anoppilaan ja sieltä sieneen - ja tämän kesän ensimmäiset suppilovahverot on nyt löydetty!
8/30/2013
8/28/2013
Iltavillit
Koirilla on iltavillit. Silloin menee matot kasaan ja kuuluu kamalaa töminää - muttei mitään muuta, sillä koirilta on sisällä leikkiminen kielletty. Siksi ne painivat tuolla ihan hipihiljaa, ettei kukaan tule kieltämään. Kuuluu vain miten huonekalut siirtyy, muttei yhtään sitä tavanomaista ärinää ja pörinää, mitä sallituissa leikeissä on. Ovelia otuksia. Ja jos joku kulkee ohi, ottaa jompi kumpi heti lelun suuhun, sillä lelun kanssa saa leikkiä sisälläkin: "Enhän minä tuon toisen kanssa paininut, kun tällä lelulla -- sen toisen kuono nyt vaan sattuu olemaan mun suussa ja sen kuolaa mun korvassa."
Iltavillit on mun mahassakin. Töminää ja melskaamista. Kuperkeikkoja ja tuuppimista. Ihanaa, pientä möngerrystä.
Minä harkitsen vakavasti sitä, mihin jo päätin, etten sorru. Ylimääräistä ultraa. En siksi, että olisin huolissani mistään, vaan siksi, että tuntuu niin toivottoman pitkältä ajalta odotella vielä 4 kokonaista kuukautta ennen kuin pienen taas näkee! Toisaalta villi ajatus, että seuraavan kerran, kun hänet näkee, onkin kyseessä ihan elävä ja oikea ihmislapsi.
Iltavillit on mun mahassakin. Töminää ja melskaamista. Kuperkeikkoja ja tuuppimista. Ihanaa, pientä möngerrystä.
Minä harkitsen vakavasti sitä, mihin jo päätin, etten sorru. Ylimääräistä ultraa. En siksi, että olisin huolissani mistään, vaan siksi, että tuntuu niin toivottoman pitkältä ajalta odotella vielä 4 kokonaista kuukautta ennen kuin pienen taas näkee! Toisaalta villi ajatus, että seuraavan kerran, kun hänet näkee, onkin kyseessä ihan elävä ja oikea ihmislapsi.
8/25/2013
Syksy keskellä kesää?
Ilmassa on syksyn tuntua. Aamulla keitettiin miehen kanssa luomuohrapuuroa ja marjakiisseliä tämän kesän marjoista. Oli aivan syntisen hyvää herkkua. Päivällä laitoin pihaa, mutten selvästikään enää kesää varten, vaan jo syyskuntoon: Ylimääräisiä kasviruukkuja vajaan, halkoja sisälle puuvarastoon ja pöydät ja tuolit lähemmäs taloa talvivarastointia varten. Nurmikko sentään piti vielä kesäisesti leikata.
Outoa, miten mieli ja ilma on näin syksyinen, vaikka puissa on vielä ihan vihreät lehdet!
Mutta edelleen, nautin tästä kamalasti. Niin raikkaita ja voimakkaita tuoksuja luonto täynnä. Satoa saa sekä kotipuutarhasta että metsästä. Yöt ovat pimeitä - ja kotona viltin alla on niin maan mahtavaa olla kaakaokupin kanssa virkkaamassa. Melkein parasta aikaa vuodessa (paras alkaa sitten, kun tähän saadaan vielä ruskan värit mukaan)!
Outoa, miten mieli ja ilma on näin syksyinen, vaikka puissa on vielä ihan vihreät lehdet!
Mutta edelleen, nautin tästä kamalasti. Niin raikkaita ja voimakkaita tuoksuja luonto täynnä. Satoa saa sekä kotipuutarhasta että metsästä. Yöt ovat pimeitä - ja kotona viltin alla on niin maan mahtavaa olla kaakaokupin kanssa virkkaamassa. Melkein parasta aikaa vuodessa (paras alkaa sitten, kun tähän saadaan vielä ruskan värit mukaan)!
8/24/2013
Tomaatit vs. Eeva - 1-0
Ehkä se pitää tunnustaa: ei ole minusta tomaatinkasvattajaksi. Istutettiin siemenet jo helmi-maaliskuun tienoilla ja pontevia taimia jaettiin lähipiirillekin pitkin kevättä. Nyt elokuun lopulla ensimmäinen (1) tomaatti alkaa olla punainen. Jos hyvin käy, niin toinenkin saattaa olla kypsä ennen yöpakkasia. Raakileita sen sijaan riittäisi vaikka kokonaisten tomaattikarkeloiden pääruuaksi eli jotain lie mennyt pieleen taimien sijoittelussa, lajikkeessa tai planeettojen asennoissa.
Muistutus ensi vuodelle siis: vähemmän tomaatteja, enemmän papuja ja perunoita (tai kasvihuone, joka voisi antaa vähän toivoa tomaattisadolle).
Onneksi kaikkea muuta piisaa sekä ruuaksi että herkutteluun. Koiruuksillekin maistuvat ainakin kurkut ja vadelmat. Luumutkin ovat ihan juuri kypsiä. Vielä kun keksisi mistä saisi lisää mansikoita pakastimeen, koska nyt elokuun lähestyessä loppuaan, olen kohta popsinut puolet talven varalle pakastetuista mansikoista napaani. Mutta toisaalta, ehkä sitä voisi olla hurjempiakin paheita näin mahapoikasta kasvatellessa, kuin mansikat, vadelmat ja avomaankurkut (ja kaakao, jota menisi päivässä litroittain).
Muistutus ensi vuodelle siis: vähemmän tomaatteja, enemmän papuja ja perunoita (tai kasvihuone, joka voisi antaa vähän toivoa tomaattisadolle).
Onneksi kaikkea muuta piisaa sekä ruuaksi että herkutteluun. Koiruuksillekin maistuvat ainakin kurkut ja vadelmat. Luumutkin ovat ihan juuri kypsiä. Vielä kun keksisi mistä saisi lisää mansikoita pakastimeen, koska nyt elokuun lähestyessä loppuaan, olen kohta popsinut puolet talven varalle pakastetuista mansikoista napaani. Mutta toisaalta, ehkä sitä voisi olla hurjempiakin paheita näin mahapoikasta kasvatellessa, kuin mansikat, vadelmat ja avomaankurkut (ja kaakao, jota menisi päivässä litroittain).
8/21/2013
Olo on kuin buddhalla!
Ei kylläkään ihan niin seesteinen, vaan lähinnä olomuoto muistuttaa sellaista onnellista, hymyilevää, pulleaa buddhaa leppoisimmillaan. Vaan ei ole huonoin roolimalli se! Kotona peilistä katsoessa vain aina tuntuu, että vauvamaha alkaa viimein näkyä. Valokuvissa paljastuu kuitenkin totuus ja lopputulemana on, että kuvissa pönöttää autuaana hymyilevä ja vähän pyöreä kääpiö. Noh, tiettävästi maha ei tästä ainakaan pienenemään tule eli eiköhän se komia vauvamaha täälläkin vielä nouse täyteen loistoonsa! Ainakin kaikista yleensä illalla alkavista tuntemuksista päätellen jotain venyy ja paukkuu navan takana.
Lapin reissun rinkkaa purkaessa (en ole kamalan hätäinen aina näiden laukkujen tyhjentämisien kanssa) taskusta löytyi myös ystävän tekemä ihana pöllökoru, jonka sain reissussa lahjaksi! Pieni pöllö ja iso pöllö. Aivan yltiösuloinen! Pöllöissä on kaikkinensa jotain ylenpalttisen hienoa. Kuten myös siileissä ja mäyrissä ja norpissa. Ja kaljurotissa. Ei kukaan voi keksiä villemmänkään mielikuvituksen myötä niin jänniä otuksia maailmaan kuin luonto itse.
Lapin reissun rinkkaa purkaessa (en ole kamalan hätäinen aina näiden laukkujen tyhjentämisien kanssa) taskusta löytyi myös ystävän tekemä ihana pöllökoru, jonka sain reissussa lahjaksi! Pieni pöllö ja iso pöllö. Aivan yltiösuloinen! Pöllöissä on kaikkinensa jotain ylenpalttisen hienoa. Kuten myös siileissä ja mäyrissä ja norpissa. Ja kaljurotissa. Ei kukaan voi keksiä villemmänkään mielikuvituksen myötä niin jänniä otuksia maailmaan kuin luonto itse.
8/20/2013
21+2
21+2 on raskausviikkojen määrä nyt. Tosin aikaa on vaihdettu neuvolakorttiin jo kolmesti (aina ultran jälkeen), joten itsellä onkin se ajatus, että muksu syntyy tänä vuonna - ellei sitten mene seuraavalle (LA vaihdellut välillä 24.12.-31.12.). Kuulemma niillä ei ole tapana sisällekään jäädä asustamaan, joten ei liene päivän päälle tuo saapumisaika.
Mutta kamalan nopeasti kulkevat viikot! Hobitti sisällä painaa jo suunnilleen keskimääräisen jauhelihapaketin verran ja pituuttakin on jo puolet siitä, mitä tulee syntymän aikaan olemaan. Tomerasti se jumppaa mahassa ja tekee kuulemma hengitysharjoituksia lapsivettä hörppien. Saman veden, johon se pissaa. Vain vähän ällöä. Jumppa alkaa aina, kun asetun aloilleni, mutta ei tunnu kuulemma vielä ulospäin.
Raskaus on ollut minulle alusta saakka helppo. Tai ainakin helppo siihen nähden, millaisia tarinoita olen kuullut tai lukenut muiden raskauksista. Oireina minulla lähinnä väsymys, johon auttaa lepo. Muutoin kasvattelen vain mahaa ja pidän itsestäni huolta. Kömpelömmäksi muutun koko ajan, mutta se jaksaa toistaiseksi vielä vain naurattaa. Katsotaan sitten, kun en oikeasti kampea enää itseäni sohvalta ylös.
Vierashuoneen seinälle ripustettiin iskän tuoma maailman kartta. Siinä on Siam, Sosialististen Neuvostotasavaltojen liitto sekä Ranskan Länsi-Afrikka. Minun laskujeni mukaan kartta olisi siis 1939-lukua varhaisempi. Kaikkia maita en kyllä ole tarkistanut, että pitääkö tuo paikkaansa. Komea se joka tapauksessa on!
Mutta kamalan nopeasti kulkevat viikot! Hobitti sisällä painaa jo suunnilleen keskimääräisen jauhelihapaketin verran ja pituuttakin on jo puolet siitä, mitä tulee syntymän aikaan olemaan. Tomerasti se jumppaa mahassa ja tekee kuulemma hengitysharjoituksia lapsivettä hörppien. Saman veden, johon se pissaa. Vain vähän ällöä. Jumppa alkaa aina, kun asetun aloilleni, mutta ei tunnu kuulemma vielä ulospäin.
Raskaus on ollut minulle alusta saakka helppo. Tai ainakin helppo siihen nähden, millaisia tarinoita olen kuullut tai lukenut muiden raskauksista. Oireina minulla lähinnä väsymys, johon auttaa lepo. Muutoin kasvattelen vain mahaa ja pidän itsestäni huolta. Kömpelömmäksi muutun koko ajan, mutta se jaksaa toistaiseksi vielä vain naurattaa. Katsotaan sitten, kun en oikeasti kampea enää itseäni sohvalta ylös.
Vierashuoneen seinälle ripustettiin iskän tuoma maailman kartta. Siinä on Siam, Sosialististen Neuvostotasavaltojen liitto sekä Ranskan Länsi-Afrikka. Minun laskujeni mukaan kartta olisi siis 1939-lukua varhaisempi. Kaikkia maita en kyllä ole tarkistanut, että pitääkö tuo paikkaansa. Komea se joka tapauksessa on!
8/14/2013
Pesänrakennuspuuhia
Joku kumma taika tuossa raskauden puolivälissä on. Vannoin alkuun itselleni, että heittäydyn näihin vauva-ajatuksiin ja -puuhiin vasta joskus loppuraskauden aikaan, kun kaiken konkreettisen hankkiminen on oikeasti ajankohtaista. Ihan melko täydellisesti suunnitelma toteutuikin tuonne puoliväliin saakka. Sitten selvisi tulevan hobitin sukupuoli, otus alkoi ilmoittelemaan itsestään potkujen ja muun temmellyksen kautta - ja sitten tämä onkin tätä...
Aina hetkeksi keskittyy johonkin muuhun (kylässä olevat ystävät ovat hyvä apu tähän!), mutta pian sitä taas viikkaa puklurättejä kaappiin, tekee kestovaippainventaariota tai laskee, että joko niitä housuja on tarpeeksi ainakin muutaman ensimmäisen kuukauden ajalle. Kai se on pakko todeta, että hormoonit rökittivät naisen 1-0.
Vaan eipä haittaa. Onhan se maailman lystikkäin tunne, kun joku kääntyilee, venyttelee ja keppuroi omassa mahassa. Ihan kahjo ajatus. Elelee siellä omissa oloissaan ja on joku päivä vielä mun ulkopuolellakin (mikä on tällä hetkellä vielä kahjompi ajatus).
Kuvat ovat hämäriä, koska ulkona on melkoisen hämärä ja sateinen keli. Ja minä olen laiska photoshoppaamaan valoa kuviin, kun sitä kerran ei ole.
Aina hetkeksi keskittyy johonkin muuhun (kylässä olevat ystävät ovat hyvä apu tähän!), mutta pian sitä taas viikkaa puklurättejä kaappiin, tekee kestovaippainventaariota tai laskee, että joko niitä housuja on tarpeeksi ainakin muutaman ensimmäisen kuukauden ajalle. Kai se on pakko todeta, että hormoonit rökittivät naisen 1-0.
Vaan eipä haittaa. Onhan se maailman lystikkäin tunne, kun joku kääntyilee, venyttelee ja keppuroi omassa mahassa. Ihan kahjo ajatus. Elelee siellä omissa oloissaan ja on joku päivä vielä mun ulkopuolellakin (mikä on tällä hetkellä vielä kahjompi ajatus).
Kuvat ovat hämäriä, koska ulkona on melkoisen hämärä ja sateinen keli. Ja minä olen laiska photoshoppaamaan valoa kuviin, kun sitä kerran ei ole.
8/12/2013
Ihana, oma arki
Montaa vuotta ei ole siitä, kun sitä mietti, että suurinta luksusta elämässä olisi välttää kaikki arkiset askareet. Ja että aikaa olisi loputtomasti lorvia kesäisin Oulun rannoilla ystävien kanssa mölkkyä pelaillen ja sangriaa juoden (joskus mietin, missä välissä ehdin istua ne kaikki luennot yliopistolla, kun kaikki selkeimmät muistot vuosien ajalta liittyvät kesäiltoihin nurmikolla istuen!).
Ja missähän vaiheessa ajatukset kääntyivät päälaelleen? Nykyään kun tuntuu, ettei suurempaa yleellisyyttä ole kuin se, että saa olla rauhassa kotona. Siivoilla ja pyykkäillä rauhassa. Rapsutella koiria ajan kanssa. Lukea kaikki lempiblogit ennen nukkumaanmenoa. Saunoa vaikka joka ilta. Ja nukkua kokonaisia yöunia ja niiden lisäksi sopivan laiskoja päiväunia.
Ja tietysti seikkailla edelleen sopivasti muualla maailmassa - mutta palata sitten kotiin oman lauman kanssa. Ehkä minusta tulee sittenkin aikuinen. Tai sitten sitä vaan ajan myötä tajuaa, että jännittävin Mikä-Mikä-Maa on kuitenkin tämä reaalimaailma kaikkine oikkuineen. Ei ainakaan minun mielikuvitus riitä keksimään oudompaa, kierompaa, ihanampaa tai jännittävämpää paikkaa, kuin mitä tämä tellus edustaa.
Aikaa on ollut nyt myös vaateinventaariolle. Talven varalle. Nokkelimmat ehkä huomaavat, että nyt ei olekaan omista vaatteista kyse, vaikka olisihan se helmeä, jos tällaisia kuoseja olisi aikuisillekin!
Kaikki vaatteista ovat muuten lähisukulaisten kierrättämiä ja/tai tekemiä kirpparilöytöjä. Onnea ovat sukulaiset, jotka ymmärtävät kierrättämisen päälle! Ja mikäs tällaisia vaatteita kierrätellessä, kun vaatteen käyttöikä per käyttäjä on niin lyhyt, että uudenveroisia vaatteita saa ihan pilkkahintaan.
Ja missähän vaiheessa ajatukset kääntyivät päälaelleen? Nykyään kun tuntuu, ettei suurempaa yleellisyyttä ole kuin se, että saa olla rauhassa kotona. Siivoilla ja pyykkäillä rauhassa. Rapsutella koiria ajan kanssa. Lukea kaikki lempiblogit ennen nukkumaanmenoa. Saunoa vaikka joka ilta. Ja nukkua kokonaisia yöunia ja niiden lisäksi sopivan laiskoja päiväunia.
Ja tietysti seikkailla edelleen sopivasti muualla maailmassa - mutta palata sitten kotiin oman lauman kanssa. Ehkä minusta tulee sittenkin aikuinen. Tai sitten sitä vaan ajan myötä tajuaa, että jännittävin Mikä-Mikä-Maa on kuitenkin tämä reaalimaailma kaikkine oikkuineen. Ei ainakaan minun mielikuvitus riitä keksimään oudompaa, kierompaa, ihanampaa tai jännittävämpää paikkaa, kuin mitä tämä tellus edustaa.
Aikaa on ollut nyt myös vaateinventaariolle. Talven varalle. Nokkelimmat ehkä huomaavat, että nyt ei olekaan omista vaatteista kyse, vaikka olisihan se helmeä, jos tällaisia kuoseja olisi aikuisillekin!
Kaikki vaatteista ovat muuten lähisukulaisten kierrättämiä ja/tai tekemiä kirpparilöytöjä. Onnea ovat sukulaiset, jotka ymmärtävät kierrättämisen päälle! Ja mikäs tällaisia vaatteita kierrätellessä, kun vaatteen käyttöikä per käyttäjä on niin lyhyt, että uudenveroisia vaatteita saa ihan pilkkahintaan.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)