1800-luvun alun savupirtti kohtaa IKEAn

Remontti jatkuu reippaaseen tahtiin. Tänään riittää taas vilinää, kun sekä laatoittaja että sähkäri ovat olleet koko päivän yhtäaikaa paikalla. Pesutilat ja sauna valmistuvat nyt viikonlopun aikana kokonaan, ja yli puolet talosta on uusilla sähköillä. Hyvältä siis näyttää!

Vanhoista keittiökalusteista kokosimme uuden, väliaikaisen keittiön. Uusi rakennetaan tilalle sitten-joskus-kun-on-rahaa. Nykyinen koottiin täysin nollabudjetilla vanhoilla kodinkoneilla ja kaapistoilla. Ikeasta haettiin sentään uusi hylly ja ripustusteline tiskipöydän ylle samalla, kun yläkaapeista luovuttiin kokonaan.

Pienen kylän ihania puolia tuli taas vastaan tänään kauppareissulla. Läheisessä lahjatavara-sekatavarapuodissa käydessä rupateltiin pitkä tovi kauppiaan kanssa niitä näitä. Ostoksena mukaan tarttui vain muutamalla eurolla teetä. Ulko-ovella jo ollessani kauppias kuitenkin livahti vielä ruokapuolelle ja toi mukanaan pussillisen ohrajauhoja. Uudessa kodissa pitää kuulemma ohrapuurot keitellä :) Hyvä mieli tuli ja hymy kasvoille loppupäivän ajaksi.

Kuten ehkä näistä pienistä remonttikatsauksista voi huomata, emme ole entisöimässä taloa kovinkaan uskollisina sen alkuperäiselle luonteelle. Tai sanottakoon, ettei niin uskollisina, kuin mitä tällaisen koulutuksen saaneelta ihmiseltä voi odottaa. Vanhaa kunnioitetaan, nostetaan esille aina kun se sopii tunnelmaa ja asiaan. Toisaalta arkeologina dokumentoin ja tallennan kyllä 1900-luvulla rakennettujen seinäpintojen materiaalit ja talon alta ja välipohjasta löytyvän keramiikan ja esineet. Vanhoja tapetteja kehystetään tauluiksi seinille. Vanhoista, ylimääräisistä hirsistä tehdään huonekaluja tai muita rakenteita. Kaikki kierrätetään ja uusiokäytetään, jos se vain on mahdollista. Tuunataan nykypäivään sovivaksi tai korostetaan menneisyyttä - aivan tilanteesta riippuen. Toisissa huoneissa kaikki pinnat ovat alkuperäistä hirttä pellavaeristeillä, toisissa taas levytettyä seinää ekovillalla. Noin puolet asunnosta on rouhealla lankkulattialla, puolet taas laminaatilla.

Ehkä voisikin sanoa, että tässä yhdistellään nyt sitä 1800-luvun alun varhaisinta rakennustekniikkaa moderniin asumiseen. Ne muut ajalliset kerrostumat sisäänpäin lämpiävän savutuvan ja tämän päivän kodin välillä huomioidaan, mutta niiden perään ei jäädä haikalemaan. Samalla poistettua tulee 1950-luvun jälkeiset hengittämättömät materiaalit. Minusta kun kaikkea ei tarvitse suojella ja säästää. Museota tässä ei kuitenkaan olla rakentamassa, vaan meidänlaista, persoonallista kotia. Ja toisaalta nyt tulee tehtyä ratkaisuja, jotka pidentävät tämän rakennuksen elinikää entisestään. Käytännöllisyyttä, mukavuutta, sopivan ärhäköitä ristiriitoja ja kaikuja menneisyydestä.

Ja pahoittelut, ettei blogissa ole vieläkään kuvia kokonaistilanteesta tai kokonaisista huoneista. Olen sen verran perfektionisti, että haluan saada tiloja valmiiksi ja laittaa sitten juttuja kuvasarjoina kokonaisuuksista ennen ja jälkeen remontin. Tällä hetkellä yksikään huone tai edes huoneen kulmaus ei ole kokonaan valmiina.

Oma koti - Mullin mallin

Aamutunnelmia remontin keskeltä.

Iso, kolho, mutta ah-niin-mukava sohva sai taas kunniapaikkansa olohuoneesta. Aamukahvi odottelee mukissa. Aura-auto kolisee ikkunan ulkopuolella ja aurinko häikäisee. Sähkötöiden myötä pari lamppua on eksynyt jo kattoon saakka, mutta suurin osa odottelee vielä paikkaansa pitkin asuntoa.

Kamalasti tekisi mieli karata kaupungille kirppiksiä ja kierrätyskeskuksia koluamaan, mutta ei. Nyt ei auta viedä rahojaan sisustamisen maailmaan, kun niin paljon remonttia on talossa vielä tekemättä. Sisustamisen aika on sitten joskus, kunhan nämä suuremmat kuviot alkavat olla selvillä.

Kuvasin myös pihan kauneimman kuusen. Miten se voi olla noin symmetrinen?

 

 

Talon pohjapiirustus

Tästä vanhasta talosta ei ollut pohjapiirustuksia olemassa, joten miehen kanssa mittailtiin koko talo läpi ja Krister piirteli sen jälkeen talosta pohjan ja 3D-kuvan (väliseinien paksuuksien vaihdellessa, kuvan tarkkuus on +-5 cm per huone). 3D-kuvaan on hyvä suunnitella pintamateriaaleja ja sisustuksia. Tässä kirjoituksessa mukana talon pohjakuva. Teksteistä ei taida tässä kuvakoossa saada juuri selvää, mutta etualalla on kuisti, jonka oikeasta reunasta on sisäänkäynti keittö-olkkariin. Lämpimänä on nyt lähinnä talon oikea pääty siten, että kaksi vasemmalla olevaa makkaria vaatehuoneineen ovat kylmillään. Ylempi makkari lämmitetään vielä päämakuuhuoneeksi seuraavan sähkörupeaman jälkeen. Alempi jää varastoksi odottelemaan kesää.

Laatoittajakin saapui tänään paikalle, joten sauna ja pesutilat ovat kohta valmiina! Aloitellaan remppaviikonloppu kuitenkin rauhassa rommin kera, joten saunomaan ei vielä tänä viikonloppuna päästä. Hommat kuitenkin etenee tasaiseen tahtiin ja se on tärkeintä.

Sähkötyöt!

Miten voikaan olla humanisti näin innoissaan sähkötöistä! Ja ei, minä en osallistu niihin. Minun tehtäväni on pysyä poissa tieltä ja pitää koirakin mahdollisimman hyvin poissa muiden jaloista. Siltikin on niin mahtavaa, että sähkötyöt käynnistyivät. Käytännössä kun se oli edellytyksenä myös huomiselle laatoittajan tulolle. Ei mene kauaa, kun meillä on sauna ja pesutilat käytössä. Toisaalta pääsen pian lämmittämään oikeaa makkariamme, maalamaan sen ja pian jo nukkumaankin sinne. Nyt talossa käytössä ovat vain olohuone-keittiö-eteinen-yhteistelmätila, vierashuone, kirjasto ja kuisti.

Turun vuokra-asuntomme on käytössä vielä tämän kuun loppuun saakka. Siellä ei kuitenkaan olla käyty kuin kääntymässä tämän vuoden puolella. Huonekaluja ja muuta muuttokuormaa valuu hiljalleen tänne maaseudun puolelle ja pian olisi myös "oikeiden" muuttoreissujen aika. Silloinkin suurin osa huonekaluista jää vielä odottelemaan huoneiden pintaremonttien valmistumista. Huonekalut vaeltavat huoneesta toiseen väistellen pensseleiden roiskeita.

Itse keskityn tänään illalla kirjastohuoneen seinien käsittelyyn, eteisen veistettyjen hirsipintojen petsaamiseen sekä olkkarin hirsivälien eristämiseen. Sormet ovat hellinä ja kämmenet rakoilla jo tässä vaiheessa eristysurakkaa, mutta koska lopputulos on niin kaunista, ei työnteko harmita yhtään.

Sähkötyöt meillä hoitaa geokätköilyharrastuksen myötä tuttu Kari Ollikainen. Suosittelen lämpimästi!

 

Operaatio: Hirsiseinien eristäminen

Tässä talossa on aivan mahtavat, massiiviset hirsiseinät. Remontin alkajaisiksi paljastimmekin ne kauttaaltaan olohuone-keittiö-eteinen -yhdistelmätilasta. Hirret ovat hyvässä kunnossa ja kauniit sävyiltään. Ainoina ongelmina olivat osittain huonot eristeet sekä veistetyt hirrensivut. Vanhat heinät ja sammalet hirsiväleissä olivat sen verran haperoja, että jos ei ihan tuuli, niin ainakin kylmyys pääsi hohkamaan niiden lomasta. Toisaalta vanhojen seinäpintojen alta oli paikoitellen veistetty hirsien pintoja tasaisemmiksi levytysten alle. Käytännöllistä ehkä silloin aikanaan, rumaa nyttemmin, kun veistetty hirsi on paljon muuta hirttä vaaleampaa.

Operaatio hirsiseinien eristäminen alkoi tänään, kun haimme 12 kg pellavaeristettä (hinta 62 euroa). Hirrenväleistä koverrettiin taltalla vanhaa eristettä ulos, seinät harjattiin juuriharjalla ja pellavanauha hakattiin hirsien väliin puutikun avulla. Ja hyvä tulee! Pellavaa kyllä uppoaa seinäväleihin paljon enemmän kuin alunperin kuvittelin. Toisiin rakoihin sitä saa katoamaan 5-7 nauhakerrosta. Mutta voi vain miettiä, mitä tämä tekee talon lämmöneristykselle! Ihana, hengittävä luonnonmateriaali muutenkin tuo pellava.

Veistetyistä hirsipinnoista yritetään päästä eroon petsaamalla. Tänään valittiin pari sävyä malliksi. Koejaetaan ne ensin pieniin, hirrestä veistettyihin lastuihin ja yritetään sitten saada veistopinnat vastaamaan hirsien alkuperäistä sävyä. Laitan ennen ja jälkeen kuvia molemmista prosesseista, kunhan työ on valmis. Nyt on sormet niin kipeinä pellavantökkimisestä, että on iltakahvin aika.

Kuvassa hirsiseinä ennen pellavaeristettä heinän ja sammalen kera.

Aurinko!

Viimein aurinkoinen päivä! Aurinko paistaa ikkunasta näkyvien peltojen yllä, kuistin ulko-ovi on kuurankukissa, koira nukkuu sohvalla kyljessä kiinni ja mukissa on tummaa kahvia luomusoijajuomalla. Elämää.

Tänään jatketaan myös hiljakseen talolla puuhastelua tekemällä polttopuita näiden pakkaspäivien varalle. Jo nyt remontin aikaan syntyneestä rakennusjätteestä tuli kuutio polttopuuta. Ihania nämä vanhat talot, joissa kaikkea ei ole pilattu muoveilla, liimoilla ja muulla jätteellä, jonka hävittäminen käy työstä. Suurin osa tarpeettomasta tavarasta menee nyt uusiokäyttöön tai takkaan. Talteen on laitettu vanhat listat, lampunkuvut, hienoimmat lankut teksteineen sekä satunnaisia palasia vanhoja tapettikerroksia, joista teen paljastuneille hirsiseinille tauluja. Tänään myös verkotetaan viiriäishäkki kuistille tipuja odottelemaan. Ja minä siivoan kuistin.

Pari päivää sitten keräsin myös talosta kaikki työkalut samaan huoneeseen ja lajittelin ne. Löytöinä muun muassa noin 150 poranterää, yli 50 ruuvimeisseliä ja satoja muita työkaluja. En sano mitään. Turussa olevat työkalulaatikot puuttuvat vielä kokoelmasta. Hankalimmat tapaukset lajittelin laatikoihinsa työnimillä "ohuet ja pitkulaiset asiat" sekä "valkoiset, ehkä sähköihin liittyvät asiat". Päästä humanisti asialle. Nyt ei kuitenkaan tarvitse enää todeta, että talossa ON kuusi vasaraa, mutta yhtäkään ei löydy silloin, kun sitä tarvitaan.

Hiljaista muuttoa

Muuton kanssa ei ole kiire. Siltikin jokaisen kaupunkireissun myötä taloon ilmestyy enemmän ja enemmän omia esineitä vanhalta asunnolta.

Nyt olohuoneeseen on tuotu jo mattoja. Lattialle toinenkin patja (sänkyä vielä odotellessa). Lipaston päälle vanha, toimiva putkiradio. Ja kaverilta saatu, vanha sinkkisanko päätyi pikkutakan viereen tuhka-astiaksi. Kaikessa karuudessaan se on minusta pestynä kaunis. Ja ennen kaikkea ehjä.

Paljon on kuitenkin vielä remonttia edessä ennen kuin taloon pääsee kunnolla asettumaan kodiksi. Sähkötyöt ovat vasta alkamassa. Pesutilojen laatoittaja tulee hommiin kuun puolivälin tienoilla. Seiniä pitää maalata ja huoneita listoittaa ennen kuin kirjahyllyt voi tuoda sisään. Tehdään silti pientä pesää tänne jo tässä vaiheessa, niin on mukavampi viettää arkea kaiken keskeneräisen keskellä.

Mielessä vilisee kamalasti suunnitelmia talon ja pihan suhteen! Pihasta pitäisi vain alkuun saada hyvä ilmakuva, jonka päälle voisi kerätä ensin kevään ja kesän tullen ylös kaikki nyt tontilta löytyvät puut ja pensaat. Ja alkaa sitten siitä rakentamaan uutta suunnitelmaa vanhaa kasvillisuutta tukena käyttäen. Luumuja ja viinimarjoja täältä löytyy jo. Pitäisi saada vielä pari omppupuuta ja karviaisia. Herneitä ja tomaattia. Ehkä pieni perunamaa. Ainakin monipuolinen yrttipuutarha... Mutta ensin kuitenkin vissiin pitäisi jaksaa odotella talven yli kaikkea tuota. Onneksi tekemisestä ei ainakaan tule puute tässä odotellessa!

Metsäpäivä & kierrätysaarteita

Talvinen, luminen, hiljainen metsä Ikaalisissa oli tänään päiväretken kohteena. Miehet ulkoiluttivat pyssyjään, minä taas koiraa.

Metsäreissun jälkeen käytettiin kaveria Parkanossa kaupoilla ja minä kolusin ison kirpparin läpi. Onneksi melkein rahatta, ja mukaan tarttuikin vain muutama koirapostikortti. Yksi harvoista keräilykohteistani nykyään. Kamalan vanhoja kortteja ei tosin nyt löytynyt, vaan vanhinkin näistä oli leimattu vasta vuonna 1910. Pari noista pääsee silti osaksi peruskokoelmaa. Muut jäänevät vaihtareiksi kansioon. Korteilla oli hintaa 50c/kpl.

Varsinainen aarreaitta avautuikin kaverin tiluksilla, jossa sain ulkorakennuksista mukaan pari vanhaa ämpäriä, peltipurkkeja ja perunalaatikon. Niistä kuvia kunnon putsauksen jälkeen! Purkit ja laatikko saavat myös vähän väriä pintaan. Sankot vain pesun ja ainakin toinen päätyy suoraan tuhkaämpäriksi takan kylkeen.

Kuvien huono laatu johtuu pääasiassa siitä, että mukana reissussa oli vain vanhempi pikkupokkari. Järkkärin akun laturi kun on unohtunut Turkuun.

Lempiasioitani

Lempiasioitani talossa. Hirsiseinät ja lautalattiat. Vanhat ovet. Seinien alta paljastuvat pahvit, tapetit ja kirjoitukset. Ja se, että elämäni aikana kertyneet esineet, huonekalut ja taulut sopivat taloon kuin itsestään. Aivan kuin ne olisivat vain odotelleet tätä mahdollisuutta.

Retkellä

Viime vuonna taidettiin rikkoa miehen kanssa (ainakin minun) henkilökohtainen ennätys ulkoöissä per vuosi. Vuoden aikana tuli nukuttua laavuilla, teltoissa, autossa tai muutoin ei-sisätiloissa yli 60 yötä. Retkiä tehtiin lähelle ja kauemmas. Euroopassa nukuttiin pääosin vanhan minibussin takatilassa makuupussissa, luontoretkillä laavuissa avotulen loimussa. Myös monet muutot aiheuttivat sen, ettei sänkyä kasattu laisin ennen tätä talvea. Vuosi nukuttiin ulkotilojen lisäksi sohvalla, lattialla, makuualustalla, patjoilla tai ties missä - minne sitä nyt sattui nukahtamaan. Siksi ei sängytön remonttiaikakaan tunnu missään. Toinen patja sentään raahattiin tänään talolle.

Lähiretkissä on jotain kamalan eheyttävää. Siinä tunteessa, kun voi arkiviikon jälkeen pakata repun, hakea eväät (ja rommipullon) ja karata johonkin aivan lähelle nuotion ääreen istumaan. Olla ihan yksin ja keskenään metsän siimeksessä kaupungin kupeessa. Tai saada laavulle satunnaista seuraa perheistä, retkeilijöistä, tutuista tai tuntemattomista kanssaeläjistä, joiden kanssa jutella lähialueen reiteistä, sienipaikoista tai ihan vaan olla hiljaa liekkejä tuijotellen. Syödä tuoretta lähiruokaa, joka on valmistettu nuotiolla. Ja kerätä vielä syömiset kotiin mukaan kuivattavaksi ja pakastettavaksi talven varalle.

Meillä suomalaisilla on kyllä aivan voittamaton lainsäädäntö retkeilyn suhteen. Tuskin missään muualla maailmassa on niin vapaata ja huoletonta metsässä liikkuminen, siellä yöpyminen ja sen antimista nauttiminen. Sitä ei oikein meinaa muistaakaan ennen kuin juttelee ulkomaalaisten kanssa ja muistaa, miten onnekas sitä on. Kaikki metsät, purot, lehdot, niityt ja tunturit melkein kotiovella. Sen kun menee vain ulos niistä nauttimaan. 

Viiriäisiä!

Mies lupasi tänään, että saan ottaa taloon viiriäisiä! Kanoja mietittiin hetken aikaa ensin, mutta sekä kanoja että viiriäisiä hoitaneena, koen viiriäiset kuitenkin helpompina ja viihdyttävämpinä otuksina. Omavaraisuus ei juurikaan näistä tipuista kasva, koska rehut pitää joka tapauksessa hakea kaupasta, mutta jotain iloa kuitenkin, kun saa omalta pihalta munat kerätä. Ja seurata aktiivisten lintujen eloa.

Tiput tulevat alkuun talon verannalle vanhaan terraarioon pakkasten ajaksi lämpölampun kanssa. Sittemmin rakennetaan ulkotarha ja pääsy luhtiaitan alakertaan, jossa riittää hyvin tilaa viiriäishäkille. Kesään asti en siis näiden kanssa malta odotella, kun pieni parvi kerran kotiin mahtuu jo kevättalven aikana.

Ohessa muutama kuva entisestä työpaikasta, jossa vietin muutama vuosi sitten leppoisan kesän maalaismaisemissa keskellä kaupunkia. Omaksi ja muiden iloksi otin paikalle myös pienen lauman lampaita, joille rakennettiin aitaus museoalueen takamaille. Sittemmin työnkuva laajenikin niin rajusti, etten ehtinyt itse kuin käymään tuolla paikalla alaisia ohjeistamassa. Mutta ensimmäinen kesä meni lampaiden kanssa savupirtin toimia tehden ja varmasti elämäni rentouttavin työkesä oli kyseessä.

Omaan kotiin tuskin lampaita tullaan hankkimaan, vaikka mukavia ja helppoja otuksia nekin ovat. Koira, viiriäiset ja merivesiallas saavat riittää tässä vaiheessa.