Toinen Megapäivä: Noitarumpuja & huskytarha

Niin paljon tapahtuu, että tekstin tuottaminen tuntuu hankalta kaiken tohinan keskellä!

Tänään on joka tapauksessa keitelty ensin aamukahvit kuuden jälkeen, sitten väkerretty noitarumpuja ja camo-purkkeja. Myöhemmin vierailtiin ensimmäistä kertaa kunnolla, opastuksen kanssa, Harrinivan huskytarhalla, jossa noin 430 vetokoiraa köllötteli kesälomalla häkeissään. Muu väki on muun muassa laskenut taas koskia, käynyt kalastuskursseilla ja tietysti jalkautunut maastoon geokätköjen perään.

Huomenna jatketaan taas uusien kujeiden parissa. Sitä ennen vielä illan nokipannukahvit ja yleistä lorvimista tapahtuma-alueella.

Ensimmäisen Megapäivän tunnelmia

Yli 220 ihmistä kävi Lapin Megassa ensimmäisenä päivänä. Aika varmalta nyt siis näyttää, että yli 1000 ihmistä tulee viikon aikana käymään täällä maailman pohjoisimmassa Mega-tapahtumassa! Ihan superkiva päivä takana ja tämä sentään oli vasta ensimmäinen (ja ainakin ohjelmaltaan se kaikkein hiljaisin) päivä!

Muut vielä saunoo hetken. Minä kokeilen nukkua vähän ennen aamun nokipannukahveja.

Nyt se alkaa!

Voi Mega, miten iskikin jo täpinät! Tänään saavuttiin tapahtuman pääpaikalle ja muuten vaan pystytettiin info-teltta illaksi. Väkeä kuitenkin alkoi jo valumaan paikalla ja lopulta jaettiin jo ehkä 100 nimilappua, vaikka tapahtuma alkaa vasta huomenna.

Kuviakaan en muistanut ottaa, kun meni niin nopiasti ilta ohi tuossa teltalla istuessa, mutta huomenna niitäkin varmasti on luvassa! Megan eventtikirja avataan klo 12.00 ja samoihin aikoihin nostetaan lippu salkoon. Siitä eteenpäin luvassa onkin kokonainen viikko geokätköjen täytteistä tohinaa!

Matkalla pohjoisessa: Vettä!

Kuuma!

Ehkä juuri siksi käytiin tänään monissa paikoissa, joissa oli vettä. Koskilla, könkäillä, joella ja järvessä. Uitettiin koiria kolmeen kertaan ja Rellukin viimein kahlaa mielellään, kun on tajunnut veden vilvoittavan oloa edes vähän.

Mosku taas viettäisi kaikki päivät järvessä, jos siihen olisi mahdollisuus. Tyytyväisenä makoilee vedessä keppejä järsimässä ja joka ainoa kerta ulos mennessä alkaa puskea sinnikkäästi kohti järveä. Sukeltaa kiviä pohjasta. Näyttää ryvettyneeltä suohirviöltä maatessaan rantapenkan alla. Hihnassa pitää ikävä kyllä täällä koirat pitää, sillä poroja voi tulla vastaan missä tahansa ja parhaillaankin asustellaan vanhan Torassiepin porotilan vieressä, joten mielummin rajottaa koirien eloa kuin etsii niitä tuolta maastosta myöhemmin.

Megaan on enää 3 yötä ja olo on ihan malttamaton! Tulkaa kaikki jo tänne, tulkaa! Odotan jo yhteisiä iltoja nuotiolla nokipannukahvin, tikkupullan ja maan mainion geoväen kanssa!

Matkalla pohjoisessa: Torassieppi III

Ei ole mitään kirjoitettavaa. Muutama kuva vain. Se on hyvä merkki silloin, kun on päättänyt levätä pari päivää paikallaan.

Matkalla pohjoisessa: Torassieppi II

Ilta-auringossa. Oman lauman kanssa. Maailma on kyllä mukava paikka olla.

Matkalla pohjoisessa: Torassieppi

Ihanaa joutenoloa Torassiepissä. Aurinko paistaa niin, etteivät meinaa kuvatkaan onnistua ja ulkona on +27 astetta lämpöä, joten paras paikka ihmiselle ja koiralle on viileä järvi. Rellukin tipahti kerran laiturilta ja kävi vahingossa polskimassa, eikä edes hätkähtänyt pahasti, vaan jäi juomaan kylmää järvivettä hetkeksi. Nyt ei aiota kyllä hetkeen muuta kuin olla, kalastella, fiilistellä ja rapsutella koiria.

Päivän yksi suurimmista ilonaiheista oli käynti Enontekiöllä Sannan Putiikissa. Oli tarkoitus löytää ja ostaa puukantinen eventtikirja Megaa varten ja sellaisesta saatiinkin vinkki, jotta Sannalta pitäisi moinen löytyä. Löydettiin kirja ja mentiin maksamaan sitä kassalle (ja kerrottiin terveiset Harrinivasta), jolloin Sanna kyselemään, että ollaanko töissä Muoniossa. Kerrottiin, että järjestetään tapahtumaa siellä ensi viikolla, johon vastauksena, että "Töitä tekemässä! Työnteko on kyllä niin rankkaa, ettei teidän tarvitse näistä maksaa!"

Lähdettiin sitten pienen vastustelun jälkeen pois mukana puukantinen vieraskirja, 6 munkkia sekä kahvit. Vaan näin se maailma minustakin toimii - takuuvarma keino saada meidät puhumaan moneen kertaan Sannasta tapahtuman aikana. Sanaton ja reilu tapa aloittaa yhteistyö toisen kanssa - auttaa siinä, missä osaa ja pystyy. Sellainen tulee kyllä elämässä useimmiten hyvänä takaisin.