Valo!

Valo! Ihana valo! Pitkästä aikaa muutakin kuin sitä sumuista harmautta ja tuhrua. Ja minähän rakastan syksyä. Mutta minä rakastan oikeaa sadetta, värejä, kirpeyttä, halla-aamuja ja ruskaa. En tuota synkkää, koleaa, sumuista ja pilvistä syksysäätä, mitä taas muutaman päivän ehti olla. Valo tekee ihmeitä kaikelle. Onneksi ehdin eilen imuroimaan, niin se ihme ei ole kaiken pölyn ja lian näkyminen, vaan saan tänään vain nauttia aurinkoisesta kodista. Mitä nyt pitää kantaa pihakalusteita sisälle talvea odottamaan.

Liitutaulu löysi paikkansa lastenhuoneesta parvisängyn alta. Nyt sinne voi kirjoitella salaisia viestejä. Parven alle haluaisin vielä jonkun lukunurkkauksen tehdä. Täytyy vain odotella, että sopivia säkkituoleja tai pieni sohva tulee vastaan jossain kirpparilla. Värejä koko huone joka tapauksessa kaipaa edelleen!

Siirsin eilen Rellun nojatuolin lastenhuoneesta kirjastoon. Rajattiin ylipäätään kirjasto koiraportilla nyt koirien huoneeksi, jossa otukset voivat olla silloin, kun niiden hepuleita ei jaksa katsella ympäri asuntoa. Tuoli oli hetken keskellä kulkuväylää, mutta Rellusta se(kin) oli ihan hyvä paikka nukkumiseen - pääasia, että saa olla omassa tuolissa!