Marraskuuhun

Kuukauden vaihtumisen kunniaksi muutama onnellisuusasia:

* Ihanan kirpeät pakkasaamut, jolloin maa on kuurassa, mutta ulkona tarkenee hetken vielä villatakissa.
* Mustikkatee maitojuomalla isosta kupista juotuna.
* Oma sauna. Melkein joka ilta.
* Vauvan liikkeet mahassa.
* Neuvolakäynti, jossa kerroin, että tunnen vauvan pään olevan jo alhaalla ja kerroin, missä tunnen pepun, selän ja jalkojen olevan. Ja terkkari-kätilö totesi minun olevan oikeassa. Osaan siis nyt tunnustella vauvan asennon ja jotenkin koko otus tuntuu todellisemmalta, kun tiedän, miten se mahassa myllää.

Syysseikkailu saareen

Eilen oli oikea seikkailupäivä! Saatiin päivällä idea lähteä miehen ja tsekkivahvistuksen kanssa Rauman edustalla olevaan saareen hakemaan geokätköjä kumiveneellä. Ja koska meidän ideat harvoin jäävät suunnittelun asteelle, pakattiin melkein samantien kumivene, moottori ja reput autoon. Hetki meni tosin muutamaa saaren lähellä odottavaa mysteeria ratkaistessa ja anoppi koukattiin vielä mukaan, mutta pian vene jo putputteli kohti Nurmeksen saarta!

Ja kuten aina tällaisessa reissuissa käy, ei pikainen pyrähdys purkeilla onnistunut. Rantautumisen jälkeen tallusteltiin yhteensä reilun 7 tunnin ajan saarta pitkin ja poikin, kunnes oltiin kaikki purnukat haettu. Valoisaa aikaa riitti vain lopulta vain kahden tunnin ajan ja muuten kuljettiin rannoilla ja metsissä taskulamppujen valossa. Oma tahti alkoi hidastua kovasti yön mittaan, mutta loppuun asti selvittiin. Totta puhuen loppuyön kaunein näky oli laiturissa odottava paatti (jolla tosin vajaa tunti vielä matkattiin mantereelle lähes täysikuun loisteessa taskulampuilla tietä näyttäen!).

Automatkalla kotiin jo hymyilytti kovasti ja nyt seuraavana päivänä - kun väsymys alkaa hellittää - on niin autuas oli, että reissu tuli tehtyä! Ihana, upea saari ja maisemat. Kalliorantoja, sinisimpukkarykelmiä, tyrnipensaita ja tietty iso määrä hyviä geokätköjä. Ja hienoa seuraa. Ihana syysseikkailu, jonka tosin olisi voinut tehdä muuhunkin aikaan kuin 8. kuulla raskaana (tai yöllä). Mutta pääsipä vauva nyt mukaan tallustelemaan taas kunnolla maastoon ja toisaalta tähän vuodenaikaan saarelle muuten tyypilliset kyyt ja punkit loistivat poissaolollaan.

Hieno reissu siis kaikkiaan ja suosittelen myös kätkökolleegoille päivä- (tai yö-) retken kohteeksi!

My Little Pony!

Meille tuli tänään geokätkökolleega tsekeistä kylään viikoksi. Monta purnukkaakin haettiin tänään, mutta alkuun pari kuvaa eiliseltä. En nimittäin voinut vastustaa kiusausta, kun kuulin, että vieraamme (aikuinen mies) on My Little Pony -fani ja urkittiin vielä, että Fluttershy on paras poni (se on vielä selvittämättä, että miksi!).

Eilen siis syntyi koukulta tuliaislahjaksi poni, jonka virkkaaminen oli ihan älyttömän kivaa. Seuraavaksi tosin teen samalla mallilla poron. On tämä ihanan lapsellista puuhaa!

Suursiivous

Suursiivouspäivä kotona - puuuuuh! Remonttitalossa siivoaminen ei ole aina palkitsevaa, kun vaikka kuinka puunaa ja säätää, niin aina repsottaa jossain johdot näkyvillä ja seinistä tursuaa heinää. Silti olo on melko autuas, kun kaikki on niin valmiina kuin mahdollista.

Tänään siirsin myös kirjastosta maton olkkariin ruokapöydän alle ja omissa silmissä muutos näyttää isolta. Käytännössähän kukaan muu tuskin edes huomaa eroa, mutta Rellu ainakin löysi heti pehmeän lepopaikan ruokapöydän viereltä! Mosku taas viihtyy perinteisesti pöydän alla mun jaloissa torkkumassa. Hämmentävää silti, miten iso matto muuttuu pieneksi suuressa huoneessa. Ennen tuokin matto täytti koko kirjastohuoneen ja nyt se jotenkin hukkuu olohuoneessa pöydän alle kokonaan.

Tietääkö joku muuten miksi nämä kuvat ovat nyt tuollaista huonoresoista mössöä? Picasassa kuvat näyttää vielä ihan hyviltä, mutta tänne bloggeriin tuodessa muuttuu osa ihan sumuksi. Voiko kuvatila alkaa loppumaan näin? Kuvia ei ainakaan ole käsitelty tavallista enemmää, vaan ne on tuotu Picasan kautta tänne lähinnä vain kuvien mittoja muuttaen.

Syksyn viimeinen sieniretki

Ainakin mikäli yöpakkasista voi jotain päätellä, oli tämän päivän sieniretki vuoden viimeinen. Pakko oli kuitenkin lähteä, sillä mies oli viime viikonlopun hirvireissulla merkannut kännykän karttaan vastaantulleita suppiksia, kanttarelleja ja orakkaita - ja eihän sellaisia varmoja mättäitä nyt voi metsään jättää!

Mullekin teki ihan superhyvää kävellä muutama kilometri metsässä omaan tahtiin mahan kanssa. Sienien perässä kyykkiminenkin sujuu vielä hyvin, mutta kävellessä täytyy välillä pitää taukoja. Onneksi metsässä on harvoin kiire minnekään. Orakkaat olivat jo osin päältä jäässä, kanttarellit muhjuna ja kuura maassa. Siltikin muutama kilo sieni lähti vielä mukaan ja tämän illan ruoka kruunataan vielä tuoreella kanttarellikastikkeella.

Rv 29+0

Raskausviikko 30 pyörähti käyntiin mahassa jatkuvan temmellyksen myötä! Samana viikonloppuna haudattiin lähisuvun vanhin keltaisten lehtien sataessa alas hautausmaan puista. Elämän kirjo alkamisineen ja päättymisineen käsillä. Rakkaita ovat molemmat - edesmennyt ja tuleva. Ja omituisen haikea hetki oli surra rakasta, kun samaan aikaan mahassa temmeltää vilkas ja eloisa poikanen. Itketti ja nauratti samaan aikaan.

Oma äitini oli neulonut poikaselle luonnonvalkoisen villapuvun. Minä taas neulon syksyisiä vaatteita, ehkä tänään myös jonkun uuden amigurumin ja karkaan Khaled Hosseinin kanssa Kabuliin!

Syksyn värit puikoilla

Syksyn värit siirtyvät nyt pitkästä aikaa neuleisiin. Omituisen työlästä ja hankalaa virkkaamisen jälkeen tarttua taas puikkoihin! Ihan kuin kädet olisivat unohtaneet kokonaan, miten neulotaan. Eilen unohdinkin kerran nurjan silmukan tekemisen. Piti pitää neulomisessa tauko ja sitten ottaa taas työ käteen niin, etten ajattelisi koko asiaa. Kädet onneksi muistivat.