Tämän tekstin alla on myös tämän päivän kotipostaus, mutta (taas kerran) viime vuoden matkakuvia katsellessa (johtuen ehkä siitä, että viime vuonna näihin aikoihin road trip oli vähitellen alkamassa) mieleen tuli Sarajevo. Elämäni kaupunki. Kaunein paikka, missä olen koskaan käynyt.
Sarajevo on sananakin niin upea. Herättää mielikuvia oman lapsuuden ja nuoruuden uutisoinneista. Aivan lähihistorian karusta todellisuudesta. Samat mielikuvat olivat valloillaan, kun viime keväänä ajettiin autolla pitkin Pohjois-Italian maaseutua ja radiossa soi U2:n Miss Sarajevo. Siinä vaiheessa (tietämättä yhtään mihin matkalla päädytään) aloin toivomaan, että auto kestäisi vielä muutaman maan halki, ja aina Sarajevoon saakka.
Sarajevoon päästiin ehkä parhaaseen aikaan vuodesta minun raunioromanttiseen makuuni. Kaupunki oli melkein tyhjä. Ympäröiviltä vuorilta laskeutui sumu alas kaupunkiin saakka. Vanhan kaupungin kaduilla valmistauduttiin kesään ja turisteihin, mutta elo oli vielä hyvin seesteistä ja rauhallista. Kaupunki levollinen ja kaunis. Silti kaikkialla, minne ympärillä katsoi, oli arpia ja ruhjeita menneisyydestä.
Omalla tavallaan Sarajevo kuvaa hyvin minun käsitystäni kauneudesta. Ei kiiltokuvamaisuutta, eikä liian huoliteltua olemusta. Pikemminkin epätäydellinen kokonaisuus, jossa historian kauniit ja karut muistot näkyvät suoraan katukuvassa. Kerjäläislapset, papat koiralaumojensa kanssa, pommituksista muistuttavat Sarajevon ruusut kaduilla, idylliset kujakahvilat, mukulakivikadut, uskontojen sekamelska. Kauniin moskeijan pihalla kielletään tuomasta aseita portin sisäpuolelle. Ravintolassa naiset tarjoilevat ruokaa perinneasuissa samalla, kun ikkunan takana ehkä 8-vuotias tyttö pyytää rahaa. Pulskat kulkukoirat nukkuvat ovensuussa kadulla. Kaupunkia ympäröivillä vuorilla talot ovat raunioina, vasta rakennetun koulun tai päiväkodin piha autiona ja rakennus ilman ikkunoita.
Ja silti Sarajevon yössä kuului iloista rupattelua, ihmiset kulkivat kujilla seurueissa nauraen ja hymyillen, asiakaspalvelu myymälöissä ja hotelleissa oli ehkä ystävällisintä koko matkan aikana. Karu ja komea Sarajevo, jonne sydän kaipaa uudelleen.
Is there a time to run for cover
A time for kiss and tell
Is there a time for different colours
Different names you find it hard to spell
Is there a time for first communion
A time for East Seventeen
Is there a time to turn to Mecca
Is there time to be a beauty queen
(U2: Miss Sarajevo)
Sarajevo on sananakin niin upea. Herättää mielikuvia oman lapsuuden ja nuoruuden uutisoinneista. Aivan lähihistorian karusta todellisuudesta. Samat mielikuvat olivat valloillaan, kun viime keväänä ajettiin autolla pitkin Pohjois-Italian maaseutua ja radiossa soi U2:n Miss Sarajevo. Siinä vaiheessa (tietämättä yhtään mihin matkalla päädytään) aloin toivomaan, että auto kestäisi vielä muutaman maan halki, ja aina Sarajevoon saakka.
Sarajevoon päästiin ehkä parhaaseen aikaan vuodesta minun raunioromanttiseen makuuni. Kaupunki oli melkein tyhjä. Ympäröiviltä vuorilta laskeutui sumu alas kaupunkiin saakka. Vanhan kaupungin kaduilla valmistauduttiin kesään ja turisteihin, mutta elo oli vielä hyvin seesteistä ja rauhallista. Kaupunki levollinen ja kaunis. Silti kaikkialla, minne ympärillä katsoi, oli arpia ja ruhjeita menneisyydestä.
Omalla tavallaan Sarajevo kuvaa hyvin minun käsitystäni kauneudesta. Ei kiiltokuvamaisuutta, eikä liian huoliteltua olemusta. Pikemminkin epätäydellinen kokonaisuus, jossa historian kauniit ja karut muistot näkyvät suoraan katukuvassa. Kerjäläislapset, papat koiralaumojensa kanssa, pommituksista muistuttavat Sarajevon ruusut kaduilla, idylliset kujakahvilat, mukulakivikadut, uskontojen sekamelska. Kauniin moskeijan pihalla kielletään tuomasta aseita portin sisäpuolelle. Ravintolassa naiset tarjoilevat ruokaa perinneasuissa samalla, kun ikkunan takana ehkä 8-vuotias tyttö pyytää rahaa. Pulskat kulkukoirat nukkuvat ovensuussa kadulla. Kaupunkia ympäröivillä vuorilla talot ovat raunioina, vasta rakennetun koulun tai päiväkodin piha autiona ja rakennus ilman ikkunoita.
Ja silti Sarajevon yössä kuului iloista rupattelua, ihmiset kulkivat kujilla seurueissa nauraen ja hymyillen, asiakaspalvelu myymälöissä ja hotelleissa oli ehkä ystävällisintä koko matkan aikana. Karu ja komea Sarajevo, jonne sydän kaipaa uudelleen.
Is there a time to run for cover
A time for kiss and tell
Is there a time for different colours
Different names you find it hard to spell
Is there a time for first communion
A time for East Seventeen
Is there a time to turn to Mecca
Is there time to be a beauty queen
(U2: Miss Sarajevo)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti