Kanikuulumisia & uusi rivitalo

On unohtunut taas blogiin kirjoittelu, joten nyt kerralla vähän muitakin kanikuulumisia. Kevät nimittäin saapui viimein ja päästiin rakentamaan kaneille rivitaloa ulos. Kuuden kanin yksiöt saatiin valmiiksi ja nyt jokaisella pupulla on tilaa vähän vajaan kahden neliön verran. Kunhan lämpimämmät kelit koittavat, maalataan rivitalo vielä punamullalla, laitetaan harkot alle ja huopakatto päälle. Nyt katon päällä on pressu ensiapuna sateita varten. Koko projektia varten ostettiin vain verkkoa ja ruuveja. Kaikki muu tehtiin jämälaudoista ja mm. ovien saranat vanhojen lavakaulusten metalliosista.

Ennen kevään astutuksia Ruska ja Franklin kävivät myös maaliskuun lopussa Helsingissä kaninäyttelyssä. Molemmilla oli karmea karvanlähtö päällä, joten ihmeitä ei odoteltu, mutta siitäkin huolimatta Ruska sai 93,5 pistettä ja Franklin 94,5 pistettä ja kunniamaininnan. Reippaat puput!

Vauvoja, vauvoja, pupuvauvoja!

Vuoden ensimmäiset pupuvauvat ovat syntyneet! 3/4 emoista ovat pyöräyttäneet jo pienet nakit maailmaan ja yhden poikasia odotellaan vielä syntyväksi lähipäivien aikana. Poikasia onkin tullut komea määrä, kun Ruska teki peräti 11 poikasta, Naava 8 ja Pandakin 6 kappaletta. Naavan yksi poikanen kuoli ensimmäisen vuorokauden aikana, mutta kaikki 24 muuta ovat elossa. Poikasia on jaettu nyt emojen kesken niin, että jokaisella mammalla on pesässään 8 pientä palleroa.

Kuvaan lähiaikoina pieniä varmasti enemmän. Nyt annetaan pesärauha kaneille ja toivotaan, että mahdollisimman moni pieni selviää ensimmäisistä vuorokausista elossa. Hyvältä ainakin näyttää sen myötä, että emot ovat tehneet hyvät ja lämpimät pesät - ja ovat itse myös reippaita ja virkeitä (ja nälkäisiä!) synnytyksen jäljiltä.

Franklin

Franklin, meidän ensimmäinen suurihopeauros, saapui taloon tytöille sulhaseksi. Ihana, kiltti poika! On näilla kaneilla kyllä parhaimmillaan luonne ihan kultaa.

Olisipa pian kevät, niin pääsisi rakentamaan kaneille ulkotarhoja!

Irtiotto arjesta - kohti Saharaa

Otettiin tosiaan miehen kanssa pieni irtiotto arjesta ja käytiin viikko Saharassa Tunisian ja Algerian rajalla. Ihana reissu - ja kiva oli olla pitkästä aikaa kaksistaan liikkeellä. Reissun aikana ajeltiin noin 2000 km jeepillä, mönkkäreillä, kameleilla ja paikallisjunalla. Nähtiin paljon aavikkoa, vuoristoja ja maaseutua opuntiakaktusaitoineen ja oliivipuulehtoineen. Oma suosikkipaikkani oli Matmatan berberikylä punaisilla vuorilla, jossa berberiperheet edelleen asuvat vuorensisäisissä luolissa.

Nyt jaksaa taas arkea! Ja voi alkaa suunnittelemaan samalla seuraavaa retkeä.

Harmaata ja hämärää

Omakotitaloasuja kiittää näistä leudoista talvikeleistä, mutta onhan tämä ankeaa ja harmaata. Ulkona on lunta, joten kaiken järjen mukaan pitäisi olla raikkaat ja talviset kelit. Mutta kun lämpötilat pyörivät juuri ja juuri pakkasella, ja taivas on pilvinen, tuntuu kaikki niin harmaalta ja hämärältä.

Mekin ollaan linnottauduttu kotisohvalle lepäämään viikonlopuksi. Kaneja on otettu sisälle rapsuteltavaksi ja itse virkkasin lämpötilapeiton ajantasalle. Sekin on niin harmaa - kuten asiaan sopii.

Lämpötilapeitto 2018

Näin sorruin minäkin aloittamaan lämpötilapeiton. Tässä siis pian Riihikosken säät tammikuussa 2018: yksi kerros päivässä ja värien vaihto aina viiden asteen välein (+1°/+5° valkoinen, 0/-4° harmaa, -5°/-9° sininen jne.). Seuraavaksi sitten helmikuu. Aika tylsältä nollakeliltä ja pieniltä plusasteilta näyttää, mutta eiköhän nuo värit muutu, kun kesää kohti mennään!

Muuten keskitytään nyt töiden ohessa suunnittelemaan matkaa. Ensimmäistä kertaa sitten lapsen syntymän suunnataan kahdestaan miehen kanssa reissuun naapurimaiden ulkopuolelle. Se on ollut pitkä aika odotella ihmiselle, joka on tottunut reissaamaan säännöllisesti. Tähän mennessä en vain ole raaskinut olla niin kauaa lapsesta erossa. 

Nyt mennään kuitenkin kahdestaan koko hiihtolomaksi Tunisian puolen Saharaan. Hurjia lämpöjä ei ole luvassa, sillä Tunisiassakin on talvi ja aavikolla ollut tammikuussa lumimyrskyjäkin. Hienoja maisemia silti on edessä, sillä perillä ajellaan melkein 2000 kilometriä pitkin Tunisian maaseutua, vuoristoja ja aavikkoa!

Talvihorros on ohi

Talvihorros on ohi. Ei kyllähän minulla itselläni, mutta meidän kreikanmaakilpikonna päätti lopettaa horroksensa kahden kuukauden torkkumisen jälkeen. Oikeasti tämän päätöksen teki Caruna, joka päätti pakkaspäivänä järjestää huoltokatkoksen tälle alueelle. Tuon päivän aikana talon sisälämpötilat laskivat +9 asteeseen ja samalla eläinhuoneen jääkaappi +2 asteeseen, mikä on kilpikonnan horrokseen jo liian kylmä. Nostettiin Arttu sitten sisätiloihin tavalliseen jääkaappiin, missä oli +8 astetta. Artun mielestä tämä oli jo niin lämmin, että seuraavana päivänä konna odotti jo kaula pitkällä boxissaan ruokaa.

Kahden kuukauden horros Artulle nyt kuitenkin tuli ja se on ihan hyvä horros pienelle konnalle! Horros näille maakilppareille on tärkeää järjestää tasaisen kasvun vuoksi. Painokaan Artulla ei laskenut horroksen aikana kuin 0,4 grammaa. Nyt alkaa sitten kesäkauteen tankkaaminen ja auringonvalon odottelu.

Kotiin on tullut myös lisää pupuja taas, mutta nyt aletaan etsimään osalle uroksista jo uusia koteja. Rescue-kaneja tuntuu olevan liikkeellä nyt mahdottoman paljon (pahimmillaan näitä on nyt löytynyt ulkoa vapaaksi päässeinä/päästettyinä) ja etenkään kaikille uroksille ei ole meillä tilaa tai käyttöä. Minulle voi laitella viestiä, jos jollain on poikapupun mentävä kolo kotona täällä Varsinais-Suomen alueella! Isoja nämä kaikki ovat (3-5 kg), mutta ovat kaikki kasvattaneet talviturkin eli pärjäävät myös ulkotiloissa vaikka tallikaneina, jos suojaa, ruokaa ja sulaa vettä löytyy. Kilttejä ja kesyjä nämä ovat jokainen.