Sadonkorjuuta

Ihmeellinen on luonto. Vaikka oltiin taas 3 viikkoa poissa kotoa, koko piha rehotti osittain viidakkona ja oli osittain kuihtunut kokonaan auringossa kuolleeksi, jaksavat hyötykasvit silti porskuttaa ja tehdä satoa.

Oman maan pienet porkkanat ovat niin makeita, että ne katoavat kyllä sellaisenaan välipalana suihin. Mies ja miehen poika ovat myös käyneet monta kalareissua ja tänään grillissä tuli ahventa, haukea ja turpaa.

Nyt on pihan viidakkokin kukistettu ja kasvimaan viimeiset kasvit harvennettu. Vielä kun jaksaisi kerätä kaikki marjat ja muut herkut talteen ennen sienikautta, niin ei menisi niin paljoa ilmaista syötävää hukkaan. Alkaa olla runsaudenpula tämän pienenkin puutarhan kanssa, kun nyt ensimmäistä kertaa vuosiin on viimein ollut tilaa istuttaa ja kylvää kasveja omalle pihalle!

Ensi vuonna vähän taktisempaa suunnittelua peliin, sillä tänä vuonna ainakin on monta kesäkurpitsaa jäänyt syömättä ja toisaalta perunat jäivät laittamatta kokonaan. Sitä vain keväällä innoissaan viskoi siemeniä ja istutti taimia sinne ja tänne, eikä liiemmin miettinyt, mitkä tämän perheen tarpeet ovat, kun satoa alkaa tulla.

Retkellä kotona

Kotona retkeily on kyllä niitä asioita, jotka tuntuvat sekä lapsena että aikuisena yhtä mukavalta! Tarvitaan vain hyvää seuraa, hyviä leffoja (tänään kylläkin uusi pleikkaripeli), iso ja muhkea siskonpeti lattialle, hyvää iltapalaa (mutakakku oman pihan vadelmilla toimi!) ja valvomista aivan liian myöhään peittojen alla vötkyillen!

Päiväunia, yöunia ja muita raukeita hetkiä

Makuuhuoneesta löytyi aamulla sisilisko. Iso mötkylä, joka oli aivan kuiva ja kankea nahkaansa luodessaan. En tiedä millaisia sisiliskot ovat normaalisti nahanluonnin aikaan, mutta sumutin otuksen silti varovasti keittiössä vedellä, ennen kuin päästin takaisin ulos jatkamaan puuhiaan. Jos vaikka olisi päässyt pahemmin kuivamaan pölyisessä makuuhuoneessa. Vähintään yhtä koomassa ovat olleet koiruudet reissun jälkeen ja suihkutuksen tarpeessa.

Samanlainen olo on itselläkin. Raukea ja onnellinen. Mukava makoilla sohvalla peiton alla miehen kainalossa ja rapsutella unisia koiria. Keräillä kourallinen vadelmia pihalla käydessään. Ja suunnitella seuraavia retkiä.

Oma koti - mullin mallin!

Viimein kotona! Olo on autuas ja onnellinen (ja väsynyt)! Kiitos kaikille 815 kaverille upeasta geoseurasta Muoniossa. Kiitos myös kaikille rakkaille otuksille, jotka autoitte meitä tapahtuman järjestelyissä välillä yötä päivää paikan päällä. Olette ihan mahtavaa väkeä!

Kotona kaikki oli ennallaan. Mitä nyt nurmikko oli päässyt rehottamaan viidakoksi (niin se pääsee kyllä säännöllisesti, vaikka oltaisiin kotonakin), viidakkokurkku tekee minikurkkusatoa ja tomaatit kasvaa.

Nyt vähän päiväunien katselua ja sitten kohti uusia seikkailuja!

Viimeinen Megapäivä

Viimeinen, kokonainen Megapäivä on ohi! Väkeä on käynyt Megassa tähän iltaan mennessä 785 ihmistä eli ihan tonniin ei päästy, mutta upea joukko silti! Lokikirja suljetaan huomenna klo 12.00 eli periaatteessa sinne muutama nimi saattaa vielä tulla.

Viimeisten päivien ohjelmassa oli joukko eventtejä sekä amazing geocaching -kisa. Parhaana puolena kyllä silti vain tämä ihmisten läsnäolo, iloinen rupattelu kaikkialla tapahtuma-alueella sekä se, että kaikilla tuntuu olevan aikaa toisille. Viikon kestävässä eventissä on puolensa.

Tänään myös sanoin, että vaikka alueella on välillä ollut hiljaisiakin hetkiä, kokisin meidän epäonnistuneen Megan suhteen, jos ihmiset olisivat pysytelleet vain tapahtumapaikalla. Nyt kylä oli ehkä välillä autio, mutta se oli vain merkki siitä, että ihmiset hakivat samaan aikaan elämyksiä ajelemalla Jäämeren rannalle, laskemalla koskia ja seikkailemalla muuten vain pitkin pohjoista. Aivan parasta!

Tänään oli myös CITO, jonka aikana (163 nikkiä eventtikirjassa) pari sataa geokätköilijää siivosi Harrinivan alueen kiitoksena tapahtumapaikalle. Koska geokätköväki on tunnetusti liian tehokasta siivoamaan, oli täksi kerraksi varattu myös muita talkoohommia, kuten puuhuoltoa ja koiratarhojen koppien maalausta. Hurja olikin taas näky, kun muun muassa rantalepikko raivattiin useiden kymmenten metrien matkalta puhtaaksi parin tunnin aikana! Saa tästä joukosta olla niin ylpeä :)

Viides Megapäivä: Pallas ja leirikoruja

Ihana päivä alkaa taittumaan taas iltaa kohti! Pari eventtiä vielä edessäkin, mutta laitetaan silti aamun ja päivän kuvia jo esille. Aamulla mulla ei ikävä kyllä ollut itselläni aikaa jäädä Pallakselle eventin avaamista pidempään, mutta hurjat määrät oli porukkaa jo aamusumussa paikalla, ja vaelluksille Palkaskerolle ja Taivaskerolle oli kuulemma ilmaantunut kymmeniä osallistujia.

Itse säntäsin takaisin pääleiriin keittämään punamultamaalia (joskin unohdin ruisjauhon kauppaan ja ekhoc säntäsi sitä kauppaan hakemaan samalla, kun moni muu auttoa mua muun muassa korukiekkojen sahaamisen kanssa). Maalin vahti loppuun seikku ja lopulta yhteisvoimin saatiin kuin saatiinkin eventti käyntiin ajallaan! Leirikorut väkerreltiin, minkä jälkeen minäkin taas pääsin huokaisemaan ja infoon istumaan.

Nyt hetki lepoa, huomisen suunnittelua ja illalla sauna. Huomenna onkin viimeinen, kokonainen Megapäivä! Hurjaa vauhtia menee tämä viikko!

Neljäs Megapäivä: Tsekkejä etsimässä

Voi kamera, kun unohdut aina mökkiin! Kuvia siis aivan surkean vähän tältä päivältä, mutta muutama sentään.

Tänä iltana, kun tuotiin eventtikirja mökkiin, oli kirjassa nimiä 598 kappaletta. Aamulla laskettuna kävijöitä oli 13 eri maasta ja ulkomaalaisten osuus oli 14,4 % eli aika komia! Kaukaisimmat Brasiliasta ja Japanista saakka. Geokylä silti aina ajoittain hiljenee lähes kokonaan, sillä ihmisillä on selvästi kiire hakea Lapin ja Norjan purkit ennen viikonloppua. Huomenna sitten nähdään alkaako viikonlopuksi valua porukkaa paljon vai tosi paljon paikalle!

Tänään osa porukasta seikkaili Altaan ja Jäämeren rannalle saakka, kun taas osa osallistui MegaBingoon ja etsi kadonneita tsekkejä tapahtuma-alueelta. Illalla avattiin vielä Jeriksen kylpylä ja saunat väelle. Huomenaamulla alkaakin retket Pallaksella heti aamusta alkaen!