Talvitunnelmia

Lunta ei näy eikä kuulu täällä etelässä. Aiemmin pohjoisessa eläneelle ihmiselle tämä loputon syksy tuntuu niin mahdottoman pitkälle ja pimeälle ajalle. Onneksi kotiin saa luotua vähän talven tunnelmaa valoilla ja takkatulella. Ja käy se lumikin maassa aina hetkittäin. Kanilassa sentään tuoksuu talvelle, kun häkeissä on havuja ja heinää.

Meillä on menossa joululoma ja koko lauma on vielä hetken kotona. Loman ohjelmana on ollut se, ettei ohjelmaa ole. Kalenterissa seisoo ainoastaan kissanpentujen rokotusaika huomiselle. On aikaa virkata, värittää värityskirjoja, rakentaa legoilla, katsoa elokuvia ja silitellä elukoita.

Ihan parasta lomaa, jota omalla kohdallani jatkuu vielä melkein viikon verran!

Elämää kanilassa

Kanilassa on vilskettä, vaikka poikasia ei ole tulossa ennen ensi kesää! Kahden uuden kanipojan saapumisen myötä siirrettiin kaikki kanit pihalle aittaan asumaan. Nyt jokaisella pupulla on 1,3-2,3 neliön verran tilaa kaivella, tutkia ja tehdä muita kanimaisia asioita. Kaneja otetaan välillä myös sisätiloihin lasten rapsuteltavaksi ja hoitotoimia varten. Erityisesti risteytyspupu Panda jaksaa istua vaikka tuntikausia sohvalla hoidettavana. Kesällä kanit saavat puolestaan vaihtelua päästessään pihatarhaan.

Kanilassa asuu tällä hetkellä pääasiassa isoja risteytyksiä, mutta jatkossa on tarkoituksena keskittyä enemmän suurihopeaan rotuna. Siltikin, erityisesti nuo uudet, valkoiset (oikeasti luonnonvenäläiset) belgianjättimixit veivät mun sydämen!

Uusi vuosi, vanha blogi

Blogi-ikävä vaivaa ajoittain. Siispä kokeilen taas kerran, jaksaisinko päivittää vanhan talon, lapsiperheen ja eläinlauman kuulumisia tänne vanhan blogin puolelle. Tämä kuitenkin tuntuu uutta blogia mielekkäämmältä, kun teksteistä löytyy meidän porukan tarinoita jo useamman vuoden ajalta.

Blogikatveen aikana on tapahtunut paljon uutta ja säilynyt paljon vanhaa. Ihmislauman koko on pysynyt samana, mutta eläinkatras on muuttunut ainakin osittain. Talo on vanha, sama, 200-vuotias koti - joskin nurkka kerrallaan remontti etenee täällä vähitellen. Oma elämäni muuttui sitä vastoin radikaalimmin, kun arkeologin reissutyön jälkeen tein kaksi uutta tutkintoa ja toimin nyt erityisluokanopettajana pääasiassa maahanmuuttajataustaisten lasten parissa - mahtavaa, palkitsevaa puuhaa!

Koska asiaa on paljon, aloitan helpoimmasta: Eläinlauman muutoksista ja kissoista. Minä kun en ollut koskaan aikaisemmin niin kissaihminen - mutta kissat päättivät toisin. Tämän vuoden lokakuussa nimittäin naapurin autotallin alta löytyi kasa pieniä, sähiseviä palleroita, joista osa napattiin talteen meille kasvamaan (osan sekä emän olivat saaneet naapurit kiinni nyt joulukuussa). Ja kaksi näistä palleroista päätti jäädä meille. Mikäpä minä olen siihen vastaan sanomaan. Kyllähän vanhaan taloon pari kissaa kuuluu ja mahtuu. Ja onhan ne nyt ihania...

Alla siis kuvia Pessistä ja Ronjasta viimeisen kolmen kuukauden ajalta.

Käsitöitä vuoden 2017 varrelta

Pieni kooste käsitöistä, joita tein vuoden 2017 aikana. Käsityöt olivat aikalailla amigurumi-painotteisia. Käsityöblogi itsessään on toistaiseksi aika jäissä (kuten tämäkin blogi oli näemmä yli vuoden ajan!). Katsotaan, millaista jatkoa se saa alkavan vuoden aikana.

Ohjeita mm. alla näkyviin amigurumeihin löytyy tuolta käsityöblogin puolelta.

Majaa rakentamassa

Blogiteksti kesältä 2017 (alunperin teksti oli käsityöblogini puolella).

Kesälomaviikko lapsen kanssa kaksin kotona johti majaprojektiin, joka vei muutaman päivän tehokasta virkkausaikaa. Ensin lapsi toivoi majaa ja sellaista alettiin tehdä vilteistä. Sitten muistin varastossa olevat vanhat laudat ja paneelit, mikä johti rakenteluun, joka lähti sitten vähän lapasesta. Budjetti projektiin oli 0€ ja maalivalinnatkin sarjaa "ne maalipurkkien pohjat, jotka eivät ole muille kelvanneet". Materiaalit sahattiin käsin pokasahalla ja tekstiilit tehtiin tilkkuvarastosta.

Mutta meidän kelpaa nyt leikkiä majaleikkejä pihan perällä!

Luumujen aika!

Kun osa ompuista on vielä hilloamatta ja puolukkaa keräämättä, kypsyvät oman pihan luumut. Ja näitäkin on tulossa kymmeniä litroja kahdesta pienestä puusta. En tiedä oliko tämä kesä vain niin hyvä kaikelle kasvavalle vai miten suuri osuus on meidän pihan mehiläispesillä, mutta kaikki sadot tuntuvat nyt niin suurilta.

Hillopurkkeja on kertynyt hillokaappiin jo yli 70, mutta taas on aika jatkaa keittämistä ja purkittamista. Oman koulun alkaminen tosin hidastaa jo tätä hommaa, mutta onneksi muutama vapaapäivä vielä mahtuu joukkoon. Talvella niitä ei ole luvassa ollenkaan, mutta silloin elelläänkin jo tyytyväisenä hillopurkkipinojen keskellä.

Taivalkoskella

Vähän vanhempia retkikuvia väliin. Noin kuukausi sitten juhlittiin miehen isoäidin syntymäpäiviä Taivalkoskella neljän sukupolven voimin. Pystytettiin oma telttaleiri järven rannalle, istuttiin iltaa kodan nuotiolla, kalasteltiin, rymyttiin hillasuolla, tehtiin paljon hyvää ruokaa tulilla ja nautittiin hienoista keleistä muutaman päivän ajan. Synttäripöytäkin katettiin ulos keskelle hillasoita.

Suomen upea etu nämä kota- ja laavupaikat, joiden hyödyntäminen on helppoa ja vaivatonta. Useissa paikoissa ovat nuotiopuutkin valmiina. Ihan erämaassa ei kuitenkaan nyt oltu, vaikka aika syrjässä kuitenkin, ja moni paikallinen kävikin kodalla meitä katsomassa kalastamaan mennessään. Melko rauhassa näillä paikoilla kuitenkin saa aina olla, elleivät tulisijat ole jonkun suositun retkireitin varrella. Toisaalta sääli, että käyttöä ei ole enemmän, mutta toisaalta ihan mukavaa kun omaa vuoroa ei tarvitse odotella muiden retkeilijöiden joukossa. Toisilla paikoilla kun saa olla päiväkausia näkemättä ketään, vaikka paikka olisi jonkun suuremman paikkakunnan kupeessa.

Reissun jälkeen tietysti tehtiin kotaan uudet nuotiopuut, siivottiin paikat ja jätettiin jallupullo veneeseen, jota joku ystävällinen natiivi meille lainasi päivien ajaksi, kun ei ollut itse kalastamaan silloin tulossa.