Blogi-ikävä vaivaa ajoittain. Siispä kokeilen taas kerran, jaksaisinko päivittää vanhan talon, lapsiperheen ja eläinlauman kuulumisia tänne vanhan blogin puolelle. Tämä kuitenkin tuntuu uutta blogia mielekkäämmältä, kun teksteistä löytyy meidän porukan tarinoita jo useamman vuoden ajalta.
Blogikatveen aikana on tapahtunut paljon uutta ja säilynyt paljon vanhaa. Ihmislauman koko on pysynyt samana, mutta eläinkatras on muuttunut ainakin osittain. Talo on vanha, sama, 200-vuotias koti - joskin nurkka kerrallaan remontti etenee täällä vähitellen. Oma elämäni muuttui sitä vastoin radikaalimmin, kun arkeologin reissutyön jälkeen tein kaksi uutta tutkintoa ja toimin nyt erityisluokanopettajana pääasiassa maahanmuuttajataustaisten lasten parissa - mahtavaa, palkitsevaa puuhaa!
Koska asiaa on paljon, aloitan helpoimmasta: Eläinlauman muutoksista ja kissoista. Minä kun en ollut koskaan aikaisemmin niin kissaihminen - mutta kissat päättivät toisin. Tämän vuoden lokakuussa nimittäin naapurin autotallin alta löytyi kasa pieniä, sähiseviä palleroita, joista osa napattiin talteen meille kasvamaan (osan sekä emän olivat saaneet naapurit kiinni nyt joulukuussa). Ja kaksi näistä palleroista päätti jäädä meille. Mikäpä minä olen siihen vastaan sanomaan. Kyllähän vanhaan taloon pari kissaa kuuluu ja mahtuu. Ja onhan ne nyt ihania...
Alla siis kuvia Pessistä ja Ronjasta viimeisen kolmen kuukauden ajalta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti