Matkalla pohjoiseen: Osa 1

Viimein suunnattiin auton nokka kohti pohjoista ja saavuttiin Muonioon! Ensin tosin vietettiin yö autossa Yli-Torniolla ja seuraava teltassa Enontekiöllä. Nyt pari päivää mökkeilyä Muoniossa, kunnes taas muutamaksi päiväksi telttailemaan jonnekin lähialueelle.

Matkalla Aavasaksalla meinattiin houkutella väsyneen näköinen kävelijä kyytiin. Pysähdyttiin jo kohdalle ja tarjottiin apua, mutta herra kieltäytyi tästä melko tomerasti. Oli kuulemma matkalla kävellen Kemistä Skibotteniin ja autokyyti vähän vesittäisi kävelyreissua. Lyhyen kesäloman takia kuulemma lyhyt reissu nyt, kun aiemmin oli tullut käveltyä muun muassa Helsingistä Jäämeren rannalle. Melko reipasta.

Jätettiin mies rinkan, karttalaukun ja vesikanisterin kanssa taivaltamaan, ja jatkettiin itse nössöinä autolla matkaa pohjoiseen. Koiratkin nukkuivat takakontissa melkein koko matkan paria koirapuistoreissua sekä pissatusta lukuunottamatta.

(Moskusta on muuten tosi ällöä, kun pikkuveli tulee kylkeen kyöhnäämään. Rellu kuitenkin käyttää aina tilaisuuden hyväksi, kun Mosku ei voi väistää ja tunkee iholle lepäämään ihan kiinni. Useimmiten Moskukin tyytyy tilanteeseen, huokaisee kovaan ääneen ja jatkaa unia.)

Tulevien päivien aikana pohjoiseen saapuu reilut 800 geokätköilijää Megaa viettämään, joten heille pientä listaa tämän hetken olosuhteista Muoniossa:

• Hyttysiä ja mäkäräisiä riittää teille kaikille saakka (ja myös kotiinviemisiksi), joten myrkkyjä kannattaa ostella mukaan jo tulomatkalla (ne ovat aika ökyhintaisia täällä räkkäaikaan - etenkin turistipaikoissa).
• Lämpötilat laskevat öisin tuonne 6-9 asteen tienoille, joten pitkät kalsarit telttailijoille eivät ole liioittelua. Päivällä taas on helposti yli 20 astetta lämmintä!
• Lakka alkaa olla täällä kypsää - kuten myös mustikka. Sieniä on valtavasti, joten merisuolaa ja säilöntä-ämpärit mukaan! Ainakin karvarouskua, kangasrouskua ja tatteja piisaa.
• Muuten säät on perinteistä kesä-Lappia eli välillä tulee sadekuuro niskaan ja aurinko kuivattaa paikat hetkessä. 

Jos muuten joku megailija kaipaa kuvia tapahtumapaikasta (tai tarkempia koordinaatteja omalle sivueventille tm.), niin ollaan ti-ke saakka nyt täällä pääleirissä, kunnes karataan taas jonnekin syrjempään hengähtämään hetkeksi. Huudelkaa siis vapaasti asiasta, niin meidän on helppo täältä käsin auttaa! 

Ja onpas lystiä saada teidät kaikki pian tänne! :)

Kalassa

Tänään kalasteltiin. Ja nyt pakataan keskellä yötä rinkkoja. Huomenna nimittäin starttaa auto lappiin!

Vähän erilainen lappireissu tulossa, sillä suunnitelmissa ei ole luultavasti suurempia vaelluksia tai tavoitteita. Ihan vaan lorvimista luonnossa, laavuilla, teltassa ja lopulta Mega-tapahtumassa joskus kahden viikon kuluttua. Mukana kalastusvälineet, mutta myös pino kirjoja, tyynyjä ja vilttejä. Rauhallista, kiireetöntä lomailua oman lauman kanssa.

Isolla kirkolla

Tai ainakin melkein. Krister nimittäin meni tänään tekemään siskonsa luokse Vantaalle keittiöremonttia ja mehän Rellun kanssa mukaan kaupunkielämää ihmettelemään. Kovasti oli autoja ja polkupyöriä ja muita härveleitä siellä - ei vaan meillä Riihikoskella!

Totta puhuen aikamoisia keitaita taas käytiin läpi ensin vahingossa Martinlaaksossa/Myyrmäessä (josta löytyi alppiruusutarha, jossa kylläkään ei enää mikään kukkinut) ja sitten vielä Vantaankoski, joka olikin upea paikka (ja jossa en jostain syystä ole ennen käynyt). Komeasti oli kunnostettu vanhan tehtaan ja ruukin alueet.

Rellun mielestä ihmeellisintä olivat vantaalaiset varikset. Yritin selittää kyllä, että samat varikset ne on kaikkialla, mutta ei. Muuten poikaa ei paljoa kaupunkielämä hetkauttanut, mutta bussipysäkillä nahistelevat varikset olivat päivän jännittävin asia!

Koiria matkustanut takapenkillä? Ei kai.

Mansikkakarkelot

Parhaani yritin ja söin mansikoita niin paljon, kuin sielu sietää (ja maha vetää italialaisen jäätelön kera). Apureina kaksi koiruutta sekä mies. Ja silti jäi vielä 15 litraa pakastimeen saakka. Vuosi vuodelta tässä muuttuu huonommaksi, eikä tänä vuonna tullut edes paha olo. Säälittävä näytös.

Illemmalla kuistilla kökötti lintu, joka oli varmaankin lentänyt päin ikkunaa. Olin jo menossa päättämään sen päiviä (sen verran kurjalta linnun olo näytti), mutta mies otti sen käteensä ja hetken jo näytti, että otus siitä virkoaa. Lopulta lintu kuitenkin uuvahti ja päätti luovuttaa. Ei ehditty laittaa edes pahvilaatikkoa kuistille pienelle toipilaalle.

Hirviöpäivä

Tänään minä luulin muuttuneeni hirviöksi. Sitten nukuin päiväunet. Ja toiset. Ja yhtäkkiä se kaikki hellitti ja hirviö jäi jonnekin lakanoiden väliin, kun itse nousin keittämään pressopannullisen tummaa kahvia. Onneksi kanssaeläjät ovat hyvin anteeksiantavaisia.

Oikeasti elämässä tapahtuu vain ihania asioita. Siksi kai hirviöhetki hämmensikin. Ihan pian lähdetään lappiin sopivan määrittelemättömäksi ajaksi - mukana rinkat, kalastusvälineet, teltta ja koiruudet. Luvassa vain ihanaa joutenoloa koko lauman kanssa. Joutenolon päätteeksi vielä miehen ja mun järjestämä geokätköilyn suurtapahtuma Muoniossa, jossa joutenoloomme liittyy satoja muita kahjoja purkinmetsästäjiä istumaan nuotiolle, kalastamaan, laskemaan koskia ja viettämään aikaa lomakylässä, joka on varattu vain meitä ja tapahtumaa varten. Tänä vuonna järjestimme tapahtuman hyvin stressivapaasti. Neuvottelimme puitteet, muutaman sponsorin ja valjastimme ihanat kanssakätköilijät rakentamaan sisältöä. Vakaa on uskomme, että luonnon tarjoamat puitteet sekä ihanat ihmiset tekevät tapahtuman - eivät isot yhteistyökumppanit tai näyttävät spektaakkelit.

Ihan ovella on myös lempiaikani vuodesta. Ne hetket, kun voi istua iltaa pimenevässä kesäyössä ulkotulien loimussa jalat viltin alla. Pihalle kaipaan enää ulkovaloja tätä varten. Sellaisia vanhanaikaisia ja kolhoja valosarjoja, joissa on liikaa värejä ja harvassa roikkuvia hehkulamppuja.

Punaisia odotellessa

Herukat alkavat olla melkein poimittavissa ja oman pihan vadelmatkin pian (ne tarhatut - villit näyttävät maistuvan jollekin muullekin elukalle ennen kuin sato on valmiina). Tomaatteja saa vielä hetken odotella, eikä parista pensaasta montaa tulekaan. Muistilistalle siis ensi vuodelle kasvatella tomaatteja paaaaljon tätä vuotta enemmän (ja kylvää avomaankurkut ajoissa)!

Salaiseen lakkapaikkaamme oli joku ehtinyt ennen meitä. Tamppasimme jo kerran koluttuja mättäitä suolla tuoreiden jalanjälkien perässä. Onneksi uutta satoa piisaa vielä hetkeksi, joten nyt pitää valppaana kyttäillä oikeaa hetkeä seuraavalle hillaretkelle! Ei nimittäin piisaa täällä noita hillasoita jaettavaksi saakka, kuten pohjoisessa. Raakaa peliä tämä hillastus!

Kuinka telttailla koirien kanssa?

No laitetaan koirat telttaan ja aletaan kuorsaamaan. Näin meillä ainakin. Viime yö oli Rellun ensimmäinen telttayö ja sujuvasti se onnistui ajokoiruliltakin. Ensin toki juostiin Moskun kanssa ympäri saarta, syötiin yksi kuollut hiiri (yök!) ja kannettiin reippaana halkoja halkovajasta nuotiopaikalle. Yöllä laitettiin Mosku nukkumaan omalle paikalleen teltan eteiseen kevythäkkiin ja otettiin Rellu sisälle telttaan. Pari minuuttia pojan piti ihmetellä sitä, ettei hyttysverkon läpi pääsekään kävelemään ulos ja sitten tuhistiin 8 tunnin unet kippurassa makuupussien seassa.

Onnea ovat kyllä sopeutuvaiset koirat! Kohta startataankin kesälomareissulle Lappiin ja onnistuneet telttayöpymiset helpottavat reissua aikalailla.