Punaisia odotellessa

Herukat alkavat olla melkein poimittavissa ja oman pihan vadelmatkin pian (ne tarhatut - villit näyttävät maistuvan jollekin muullekin elukalle ennen kuin sato on valmiina). Tomaatteja saa vielä hetken odotella, eikä parista pensaasta montaa tulekaan. Muistilistalle siis ensi vuodelle kasvatella tomaatteja paaaaljon tätä vuotta enemmän (ja kylvää avomaankurkut ajoissa)!

Salaiseen lakkapaikkaamme oli joku ehtinyt ennen meitä. Tamppasimme jo kerran koluttuja mättäitä suolla tuoreiden jalanjälkien perässä. Onneksi uutta satoa piisaa vielä hetkeksi, joten nyt pitää valppaana kyttäillä oikeaa hetkeä seuraavalle hillaretkelle! Ei nimittäin piisaa täällä noita hillasoita jaettavaksi saakka, kuten pohjoisessa. Raakaa peliä tämä hillastus!

Kuinka telttailla koirien kanssa?

No laitetaan koirat telttaan ja aletaan kuorsaamaan. Näin meillä ainakin. Viime yö oli Rellun ensimmäinen telttayö ja sujuvasti se onnistui ajokoiruliltakin. Ensin toki juostiin Moskun kanssa ympäri saarta, syötiin yksi kuollut hiiri (yök!) ja kannettiin reippaana halkoja halkovajasta nuotiopaikalle. Yöllä laitettiin Mosku nukkumaan omalle paikalleen teltan eteiseen kevythäkkiin ja otettiin Rellu sisälle telttaan. Pari minuuttia pojan piti ihmetellä sitä, ettei hyttysverkon läpi pääsekään kävelemään ulos ja sitten tuhistiin 8 tunnin unet kippurassa makuupussien seassa.

Onnea ovat kyllä sopeutuvaiset koirat! Kohta startataankin kesälomareissulle Lappiin ja onnistuneet telttayöpymiset helpottavat reissua aikalailla.

Juhlat Ruotsissa

Viime viikonloppu kului ihanissa juhlissa. Miehen isoäidin syntymäpäivät veivät meidät laivalla naapurimaan puolelle. Visiitti Ruotsissa oli lyhyt, mutta mahtava ilma, juhlapaikka ja tunnelma tekivät joka tapauksessa juhlapäivästä aivan ihanan. 

Mukavinta oli nähdä serkukset koossa ensimmäistä kertaa kuulemma pariinkymmeneen vuoteen sekä kuunnella puheensorinaa suomeksi, ruotsiksi, norjaksi ja englanniksi. Erityinen hymynaihe olivat tietty taas lapset, jotka leikkivät tuntikausia vanhan museoalueen pihalla sujuvasti, vaikka toiset höpöttivät norjaa ja yksi suomea - leikit olivat silti yhteisiä. 

Häät

Ne omat siis. Juhlittiin 15.6.2013 oman lauman kera ensin Ruissalon metsäkirkossa ja sittemmin meillä kotona. Päivä oli se ainoa aurinkoinen viikon sadepäivien keskellä. Pappi luki Kettusen koottuja puheessaan ja metsässä soi viululla soitettuna Louis Armstrogin What a Wonderful World. Ihana päivä!

Pienenpieni kuvakatsaus päivään muiden ottamien kuvien siivittämänä.

En tiennyt ennen tätä, miten kamalan mukavaa on olla vaimo.

Muumimammailukausi korkattu!

Kesän ensimmäiset sienet on löydetty! Kanttarelleistä ja herkkutatista Krister teki risoton, lakat jätettiin vielä kypsymään. Tämän vuoden muumimammailukausi on siis nyt virallisesti korkattu! Siitäkin huolimatta, että kesän ensimmäiset sienet ja marjat menevät kyllä kuivurin ja mehumaijan sijaan ihan omaan suuhun.

Kesäpiha ja poika(koira)rakkautta

Kesäpiha kukoistaa parhaimmillaan. Ja odottaa illaksi vieraita.

Sipulit, kesäkurpitsat, retiisit, lipsikat ja pinaatin saa hakea viimein omalta kasvimaalta. Minä kitkin tänään hyötykasvipenkit, mutta harvennusta nuo vaatisivat vielä kovasti. Kesä ja kuumuus meinaavat voittaa laiskan kasvimaanhoitajan. Kasvien kylväminen on niin kivaa ja vielä taimien istuttaminenkin. Muutoin puutarha on saanut rehottaa kyllä aika valtoimenaan tämän(kin) kesän, mutta hyvin kasvit siellä silti näyttävät pärjäävän!

Miehet taas ovat tehneet pihaan koiratarhaa, josta vain pieni välähdys tässä mukana. Valmiita kuvia lisäilen, kunhan tarha on valmis ja maalissa. Tarhan salaisuutena on rempuloiden eläinverkkojen sijaan raudoitusverkko, jota lähinnä somistetaan puuosilla. Kokoon hitsattuna häkki seisoisi jo sellaineen omilla jaloillaan.

Koirapojat ovat olleet nyt kolme päivää samassa talossa ja nyt nukuttaan jo vierekkäin. Kyllä koira koiraa kaipaa elämäänsä, eikä ihminen voi koskaan antaa sitä samaa, mitä koira antaa toiselle. Nyt meillä on lauma kasassa ja se näkyy koirahepuleina, painimatseina ja sikeinä koiraunina kaverin vieressä.

Blogihiljaisuus

Kesä toi blogihiljaisuuden. On laitettu pihaa, kalastettu ja veneilty, tehty töitä, menty naimisiin ja eilen taloon saapui uusi koiratulokaskin Moskulle seuraksi (ja tietysti meille retki- ja metsäkaveriksi). Niin paljon on tapahtunut, ettei ole ehtinyt koneelle istua, mutta josko tämä tästä taas rauhottuisi vähitellen!