Talvihorros on ohi

Talvihorros on ohi. Ei kyllähän minulla itselläni, mutta meidän kreikanmaakilpikonna päätti lopettaa horroksensa kahden kuukauden torkkumisen jälkeen. Oikeasti tämän päätöksen teki Caruna, joka päätti pakkaspäivänä järjestää huoltokatkoksen tälle alueelle. Tuon päivän aikana talon sisälämpötilat laskivat +9 asteeseen ja samalla eläinhuoneen jääkaappi +2 asteeseen, mikä on kilpikonnan horrokseen jo liian kylmä. Nostettiin Arttu sitten sisätiloihin tavalliseen jääkaappiin, missä oli +8 astetta. Artun mielestä tämä oli jo niin lämmin, että seuraavana päivänä konna odotti jo kaula pitkällä boxissaan ruokaa.

Kahden kuukauden horros Artulle nyt kuitenkin tuli ja se on ihan hyvä horros pienelle konnalle! Horros näille maakilppareille on tärkeää järjestää tasaisen kasvun vuoksi. Painokaan Artulla ei laskenut horroksen aikana kuin 0,4 grammaa. Nyt alkaa sitten kesäkauteen tankkaaminen ja auringonvalon odottelu.

Kotiin on tullut myös lisää pupuja taas, mutta nyt aletaan etsimään osalle uroksista jo uusia koteja. Rescue-kaneja tuntuu olevan liikkeellä nyt mahdottoman paljon (pahimmillaan näitä on nyt löytynyt ulkoa vapaaksi päässeinä/päästettyinä) ja etenkään kaikille uroksille ei ole meillä tilaa tai käyttöä. Minulle voi laitella viestiä, jos jollain on poikapupun mentävä kolo kotona täällä Varsinais-Suomen alueella! Isoja nämä kaikki ovat (3-5 kg), mutta ovat kaikki kasvattaneet talviturkin eli pärjäävät myös ulkotiloissa vaikka tallikaneina, jos suojaa, ruokaa ja sulaa vettä löytyy. Kilttejä ja kesyjä nämä ovat jokainen.

Lunta ja aurinkoa!

Lunta ja aurinkoa - viimein! Pysyisipä pakkanen edes hetken aikaa, sillä tuo valo tekee ihmeitä kaikille. Ainoana miinuksena tässä on se, että kanien vesikupit menevät yön aikana jäähän, joten lämmintä vettä täytyy kuljettaa kanilaan litroittain. Pieni paha kuitenkin siitä, että kaikkialla on nyt niin paljon valoa. Kanitkin ovat paljon eloisampia, sillä viileään tottuneena ne ovat kasvattaneet itselleen paksut talviturkit, joiden kanssa on kuuma liian lämpimissä keleissä. Kopeissaan ne eivät samasta syystä juuri koskaan ole sisällä.

Lumesta on myös muuta hyötyä. Pihaan oli ilmestynyt taas yön aikana pienet tassunjäljet. Näyttävät pienen kissan jäljiltä. Täytyy tuoda taas riistakamera ja loukku omaan pihaan, sillä kenelläkään ei ole varmuutta, ovatko Pessin ja Ronjan kaikki sisarukset nyt varmasti tallessa. Aina on mahdollista, että joku pentu on jäänyt vielä talvipakkaseen yksin seikkailemaan.

Kuura kylässä

Meillä kanit asuvat ulkona aitassa, mutta vuorotellen niitä otetaan myös sisälle lasten (ja aikuisten) rapsuteltavaksi. Samalla saa aina tarkistettua jokaisen yleiskuntoa paremmin ja leikattua tarvittaessa kynnet. Ja tottuvat ne tietysti samalla paremmin kaikenlaiseen käsittelyyn, kun ei noissa arjen huoltotoimissa aina ehdi jokaista silittelemään.

Tänään sisälle tuli ensimmäistä kertaa pikkupoika Kuura, joka on ollut meillä nyt muutaman päivän veljensä Hallan kanssa. Aika rennosti poika otti ensivierailunsa sisällä: Köllötteli sohvalla, mönki peiton alla ja maisteli porkkanaa ihmislapsen kanssa. Luonne selvästi ihan kultaa tällä pojalla.

Eläimellistä laiskottelua

Viimeisiä lomapäiviä viedään, eikä kukaan jaksa tehdä mitään. Väritellään värityskirjoja, pelataan lautapelejä ja lepäillään. Kanilassa vaihdettiin vähän järjestystä ja huomenna haetaan uudet kuivikkeet häkkeihin. Kuvistakin tulee niin pimeitä, kun taivas on täynnä pilviä, eikä mikään keinovalo riitä tuomaan tarpeeksi valoa. Toisaalta, loma on silloin juuri ajanut asiansa, kun ajatukset eivät ole vielä työasioissa, mutta kotonakaan ei ole rästihommia odottamassa enää.

Kolme uutta kania saapui tänään kanilaan, mutta heistä ei saanut vielä kuvia, kun piilottelevat uusia asumuksiaan tutkimassa. Kaneista kaksi on suurihopeita ja yksi suurihopearisteytys. Nimikseen he saivat Halti, Saana ja Naava.

Talvitunnelmia

Lunta ei näy eikä kuulu täällä etelässä. Aiemmin pohjoisessa eläneelle ihmiselle tämä loputon syksy tuntuu niin mahdottoman pitkälle ja pimeälle ajalle. Onneksi kotiin saa luotua vähän talven tunnelmaa valoilla ja takkatulella. Ja käy se lumikin maassa aina hetkittäin. Kanilassa sentään tuoksuu talvelle, kun häkeissä on havuja ja heinää.

Meillä on menossa joululoma ja koko lauma on vielä hetken kotona. Loman ohjelmana on ollut se, ettei ohjelmaa ole. Kalenterissa seisoo ainoastaan kissanpentujen rokotusaika huomiselle. On aikaa virkata, värittää värityskirjoja, rakentaa legoilla, katsoa elokuvia ja silitellä elukoita.

Ihan parasta lomaa, jota omalla kohdallani jatkuu vielä melkein viikon verran!

Elämää kanilassa

Kanilassa on vilskettä, vaikka poikasia ei ole tulossa ennen ensi kesää! Kahden uuden kanipojan saapumisen myötä siirrettiin kaikki kanit pihalle aittaan asumaan. Nyt jokaisella pupulla on 1,3-2,3 neliön verran tilaa kaivella, tutkia ja tehdä muita kanimaisia asioita. Kaneja otetaan välillä myös sisätiloihin lasten rapsuteltavaksi ja hoitotoimia varten. Erityisesti risteytyspupu Panda jaksaa istua vaikka tuntikausia sohvalla hoidettavana. Kesällä kanit saavat puolestaan vaihtelua päästessään pihatarhaan.

Kanilassa asuu tällä hetkellä pääasiassa isoja risteytyksiä, mutta jatkossa on tarkoituksena keskittyä enemmän suurihopeaan rotuna. Siltikin, erityisesti nuo uudet, valkoiset (oikeasti luonnonvenäläiset) belgianjättimixit veivät mun sydämen!

Uusi vuosi, vanha blogi

Blogi-ikävä vaivaa ajoittain. Siispä kokeilen taas kerran, jaksaisinko päivittää vanhan talon, lapsiperheen ja eläinlauman kuulumisia tänne vanhan blogin puolelle. Tämä kuitenkin tuntuu uutta blogia mielekkäämmältä, kun teksteistä löytyy meidän porukan tarinoita jo useamman vuoden ajalta.

Blogikatveen aikana on tapahtunut paljon uutta ja säilynyt paljon vanhaa. Ihmislauman koko on pysynyt samana, mutta eläinkatras on muuttunut ainakin osittain. Talo on vanha, sama, 200-vuotias koti - joskin nurkka kerrallaan remontti etenee täällä vähitellen. Oma elämäni muuttui sitä vastoin radikaalimmin, kun arkeologin reissutyön jälkeen tein kaksi uutta tutkintoa ja toimin nyt erityisluokanopettajana pääasiassa maahanmuuttajataustaisten lasten parissa - mahtavaa, palkitsevaa puuhaa!

Koska asiaa on paljon, aloitan helpoimmasta: Eläinlauman muutoksista ja kissoista. Minä kun en ollut koskaan aikaisemmin niin kissaihminen - mutta kissat päättivät toisin. Tämän vuoden lokakuussa nimittäin naapurin autotallin alta löytyi kasa pieniä, sähiseviä palleroita, joista osa napattiin talteen meille kasvamaan (osan sekä emän olivat saaneet naapurit kiinni nyt joulukuussa). Ja kaksi näistä palleroista päätti jäädä meille. Mikäpä minä olen siihen vastaan sanomaan. Kyllähän vanhaan taloon pari kissaa kuuluu ja mahtuu. Ja onhan ne nyt ihania...

Alla siis kuvia Pessistä ja Ronjasta viimeisen kolmen kuukauden ajalta.

Käsitöitä vuoden 2017 varrelta

Pieni kooste käsitöistä, joita tein vuoden 2017 aikana. Käsityöt olivat aikalailla amigurumi-painotteisia. Käsityöblogi itsessään on toistaiseksi aika jäissä (kuten tämäkin blogi oli näemmä yli vuoden ajan!). Katsotaan, millaista jatkoa se saa alkavan vuoden aikana.

Ohjeita mm. alla näkyviin amigurumeihin löytyy tuolta käsityöblogin puolelta.