Minulla on ollut ikävä blogin kirjoittamista. Yritin välissä aloittaa toisenkin blogin. Sellaisen asiapitoisen, mutta eihän siitä tullut mitään. En minä jaksa kirjoittaa asiaa, vaan haluan pikemminkin vain fiilistellä koti- ja retkikuulumisia, laittaa itselle muistoksi kuvia lapsen ja elukoiden kasvusta ja ihmetellä joka vuosi uudelleen sitä, kun tomaatit kypsyvät ja langat viuhuu puikoilla.
Siispä paluu tänne kotiblogiin ilman mitään tavoitteita.
Lapsikin on välissä kasvanut melkein vuoden verran! Kun viimeisissä kuvissa täällä köllöteltiin mahallaan lattialla, saa nykyään laittaa rastin seinään, jos Max pysyy muutaman minuutinkaan paikoillaan. Pieni, reilun vuoden ikäinen poikanen vilistää nyt pitkin asuntoa, kiipeilee ihan joka paikkaan ja kertoo omia vitsejään toistaiseksi melko käsittämättömällä kielellä - mutta ei sen väliä, kun kuuntelee tuota kikatusta ja höpötystä. Riemukasta se on joka tapauksessa.
Maxin lempiasioita ovat nykyään ankat ja kaikki, mikä sanoo Kvaak! Kvaak! Ja kaikki sanoo Maxin mielestä Kvaak! Kvaak! Karhu biologisessa museossa, museon lipunmyyjä tiskin takana, varikset pihalla ja viiriäiset kotihäkissä. Kvaak! Kvaak! siis teillekin ja toivottavasti joku vielä vilkaisee tätä blogia jatkossakin!
Luvassa siis edelleen retkiä ja seikkailuja, lapsia ja elukoita, partsaa ja matkoja, käsitöitä ja kasvimaata - ei mitään turhan vakavaa, mutta sitä itseään: meidän elämää.
Siispä paluu tänne kotiblogiin ilman mitään tavoitteita.
Lapsikin on välissä kasvanut melkein vuoden verran! Kun viimeisissä kuvissa täällä köllöteltiin mahallaan lattialla, saa nykyään laittaa rastin seinään, jos Max pysyy muutaman minuutinkaan paikoillaan. Pieni, reilun vuoden ikäinen poikanen vilistää nyt pitkin asuntoa, kiipeilee ihan joka paikkaan ja kertoo omia vitsejään toistaiseksi melko käsittämättömällä kielellä - mutta ei sen väliä, kun kuuntelee tuota kikatusta ja höpötystä. Riemukasta se on joka tapauksessa.
Maxin lempiasioita ovat nykyään ankat ja kaikki, mikä sanoo Kvaak! Kvaak! Ja kaikki sanoo Maxin mielestä Kvaak! Kvaak! Karhu biologisessa museossa, museon lipunmyyjä tiskin takana, varikset pihalla ja viiriäiset kotihäkissä. Kvaak! Kvaak! siis teillekin ja toivottavasti joku vielä vilkaisee tätä blogia jatkossakin!
Luvassa siis edelleen retkiä ja seikkailuja, lapsia ja elukoita, partsaa ja matkoja, käsitöitä ja kasvimaata - ei mitään turhan vakavaa, mutta sitä itseään: meidän elämää.
