DIY: Kuormalavojen kaulukset

Maailman helpoin DIY-vinkki: Hommaa kuormalavojen kauluksia ja laita niihin halkoja tai hyötykasveja tai jotain muuta mukavaa. Puutarhakuvat ovat viime kesältä ja kuistikuvat tältä hellekesältä, kun lapsikin on pitänyt ulkoistaa kuistille viilentymään.

Savojärven kierros eli Maxin ensimmäinen (pikku)vaellus

Tänään vietettiin Euroopan kansallispuistopäivää. Tätä emme kylläkään tienneet, kun tarkoituksena oli hakea pari geokätköä viereisestä Kurjenrahkan kansallispuistoista. Paikalla siis riitti vilinää ja reitillä oli varmasti satoja ihmisiä liikkeellä, mikä kyllä oli hurjan piristävää, sillä yleensä noilla retkeilyreitistöillä saa aika yksin kulkea.

Mahtava auringonpaahde tai joku muu oikku sai sitten meidätkin innostumaan niin, että kierrettiin lopulta koko Savojärven kierros. Hiljakseen kävellen oltiin pian jo puolivälissä ja turhapa sieltä on omia jälkiään pitkin takaisin tulla siinä vaiheessa. Rauhassa siis tallusteltiin pitkin soita ja metsikköjä vuoronperään. Ja iso määrä uusia pitkospuita. Aurinko paistoi vähän turhankin kuumasti, mutta hörpyteltiin lapselle nesteitä ja pidettiin hänet auringolta suojassa. Varjoisissa paikoissa vilvoiteltiin aina pidempiä aikoja.

Kuuden kilometrin helteisen kierroksen jälkeen vanhemmat olivat aika nuutuneita, mutta lapsi virkeä ja energinen - hyvähän sitä on nukkua monen tunnin tirsoja Manducassa, kun suo tuoksuu ja käynti on tasaisen keinuvaa pitkospuilla! Eli hyvin onnistui ainakin tämän kantovälineen myötä muutaman kilometrin päivävaellus nelikuisen kanssa.

Kesämies 4kk (ja vähän päälle)

Pieni kesämies oli tänään pihalla maistamassa voikukkia ja ihmettelemässä ohiajavia autoja.

Kyllä on helppoa viihdyttää talvivauvaa, joka sopivasti alkaa huomaamaan ympäristönsä nyt, kun kesä saapui ja päästään viimein kotipihalle köllöttelemään puiden katveeseen. Äitikin saa rauhassa lukea lehdet nurmikolla, kun pelkissä äänissä ja puiden latvoissa on niin paljon ihmeteltävää, että vauva makaa pitkät tovit selällään vain tuijotellen ja kuunnellen (sisällä pyöritään selältä mahalleen ja navan ympäri niin vinhaa vauhtia, ettei perässä meinaa pysyä). Kunnes nälkä taas iskee.

Jotenkin nyt neljän kuukauden korvilla alkaa viimein myös uskoa sen, että tuosta vauvasta on tulossa ihan oikea ihmislapsi. Ei mikään avuton mytty enää, vaan utelias, ihana, touhukas pikkumies.

Päiväunille Max simahti tämän elämysmatkailun jälkeen lennosta.

Kirjasuositus: Ihme ja kumma

Sain synttärilahjaksi miehen siskolta & hänen mieheltään kirjan. Aivan upeaa, absurdia ilotulitusta 1900-luvun alun postikorttitaiteen kummallisuuksista! Yli 200 sivua toinen toistaan upeampia kuvia. Photoshoppailun juuria värilitografioiden ja maalattujen postikorttien muodossa. Valokuvataidetta parhaimmillaan. Ottaisin minkä tahansa noista kuvista julisteena seinälleni ja vakavasti harkitsen oman postikorttikeräilyn suunnanvaihdosta näiden kuvien myötä.

Suosittelen selaamaan läpi, jos kirja vastaan tulee! Tiedollinen osuuskin kirjassa on mukava, mutta täysin oikeutetusti tilaa on annettu lähinnä sadoille kuville, joissa "etusijalla ei ollut ulkoisen maailman dokumentointi, vaan sisäinen todellisuus: unet ja alitajunta, halut ja unelmat, mystiset sielunmaisemat."

Kyseessä on siis Harri Kalhan vuonna 2012 ilmestynyt teos: Ihme ja Kumma - Surrealismia ja silmänlumetta 1900-luvun alun postikorttitaiteessa. Huikeaa! (Kaikki kuvalainat ovat kirjasta)

Puuhärveli!

Nyt se on kevät! Ja pihassa komia lainahärveli, jolla mies teki (muutaman) vuoden polttopuut meille parin iltapäivän aikana. Kaikenmoisia tuulenkaatoja ja myrskyjen uhreja oli tontille ehtinytkin kertymään ja lisäksi naapurilta saatiin talkooapupalkkana puuta, joten oksien, runkojen ja kaikenmoisten karahkojen määrä kasvoi lopulta aika melkoiseksi. Ei kyllä ensi talvena palele, jos se polttopuista on nyt kiinni. Myös tuoksu pihalla on huumaava.

Vaikka itse lähinnä siistin muuta pihaa ja kannoin puuta härvelipaikalle, ei silti tullut ikävä pokasahaa ja kirvestä. Kyllä tuo tekniikka vaan joskus palkitsee hipeimmänkin mielen tehokkuudellaan.

Kuvia otettaessa oli puuvaja jo osittain täytetty puilla. Kyllä nyt kelpaa.

Katkolla

Reaalimaailma voittaa näemmä nyt nettimaailman 100-0, joten blogi on toistaiseksi katkolla ja kirjoittelen tänne harvakseltaan, jos sellainen fiilis tulee. Enemmän juttuja tässä keväämmällä, kunhan talon ja pihan saatto kesäkuntoon taas alkaa!

Eilen sai nimensä Max Mikael. Meidän pieni, hirmuisen rakas ja leppoisa poikanen <3

Maailman paras näkkäri + vauva 4 viikkoa

Maailman parhaan (ja helpon) näkkärin ohje tännekin mukaan. Olen niin koukussa! Voisin elää tällä ja kasvissosekeitolla (ja hedelmillä) päiväkausia. Ja takaan, että on jokainen muukin syöjä jää koukkuun, jos sattuu tykkäämään siemenistä yhtä paljon kuin minä. Puhtaan kauran kanssa tehtäessä tämän pitäisi sopia keliaakikollekin.

Ohje on alunperin jostain lehdestä. Selvitellään kenties jossain vaiheessa tarkemmin mistä, mutta epäilen Pirkkaa, koska alkuperäisessä ohjeessa suositellaan sekä kananmunia että auringonkukansiemeniä Pirkka-versioina...

Höysteenä kuvia parin viime päivän ajalta. Vauva on tänään jo 4 viikkoa vanha poika ja vaunulenkeillä ollaan käyty taas ihmettelemässä tätä helmikuista keliä. En tiedä kaipaako tässä vaiheessa enemmän oikeaa lumipeitettä ja valkoista maisemaa - vai suosiolla jo kevättä ja sulia teitä.

Helppo siemennäkkäri (1 pellillinen)

3 kananmunaa
1 dl kuorittuja seesaminsiemeniä
180 g auringonkukansiemeniä
½ dl pellavansiemeniä
1 dl kaurahiutaleita
ripaus suolaa
2 rkl perunajauhoja

Sekoita ainekset pehmeäksi taikinaksi ja levitä pellille mahdollisimman ohueksi kerrokseksi. Paista 175-asteisessa uunissa noin 25 minuuttia. Leikkaa levy kuumana paloiksi ja anna jäähtyä.

(Tee samantien 2-3 pellillistä, niin ei harmita, kun näkkärit loppuu kesken...) Itse en löytänyt lähikaupoista seesaminsiemeniä, joten korvasin ne kurpitsansiemenillä. Toimii yhtälailla.

Parhaimmillaan oivariinin ja juuston kanssa.