Virkattuja valeampiaispesiä

Kevät ja pörriäiset. Niin tarpeellisia kuin kaikki hyönteiset ovatkin, niiden pesiä ei kuitenkaan halua samoihin asuintiloihin ihmisten kanssa. Valeampiaispesien virkkaaminen on nopeaa puuhaa. Itse lisäsin ampiaisiksi puuhelmiä, joihin maalasin raidat.

Ikää 5 päivää...

... ja ne alkavat näyttää jo kaneilta!

Kevät on tullut!

Kevät on tullut. Ja sen huomaa siitä, että koko perhe möyrii pihalla. Mies kaataa puita ja maalaa venettä, minä istutaan kasveja kasvihuoneeseen ja siirrän pensaita paikasta toiseen. Lapsi taas etsii kivien alta matoja ja tuhatjalkaisia.

Kasvihuone saatiin mun työparin naapurista ilmaiseksi, kun siellä ei ollut sille enää käyttöä. Ihan mahtavaa! Kennolevyt olivat sammaleessa, mutta puhdistuivat ihan pesusienen ja fairyn avulla. Sain pelastettua sinne monta vanhaa puskaa ruohosipulia ja lipstikkaa pihalta. Kasvamaan laitettiin myös chiliä, paprikaa, yrttejä, hernettä, mansikkaa ja kesäkurpitsaa. Kasvatuslaatikoihin taas porkkanat ja perunat.

Raparperi alkaa myös nousta ja marjapensaat tehdä lehtiä. Ja kanit nauttivat, kun kaikki käyvät ohikulkiessan syöttämässä tuoretta ruohoa ja voikukkaa!

Kanilapsia laskemassa

Kanilapset laskettiin taas tänään ja katsottiin samalla jokaisen yleiskunto rauhassa läpi. 24 elävää poikasta pesissä edelleen möyrii. Viisi heistä tosin muita pienempinä ja yksi huomattavasti muita heikompana, joten lopullinen lukumäärä tuskin jää noin suureksi. Paljon on joukossa kuitenkin virkeitä, pulleita poikasia! Samalla todettiin, että kaikki emät imettävät pesueitaan ja voivat itsekin hyvin.

Poikasista 18 on suurihopeita ja 6 risteytyskani Pandan vauvoja. Pandan poikasista kolme tulee selvästi emänsä värisiksi, mutta kolmen muun väri on vielä mysteeri. Tässä vaiheessa tiedetään vasta, että selkä on tumma ja maha vaalea. Pandan (ja pesueen isän Kuuran) taustoista ei juuri tiedetä, joten aika näyttää, mitä muuta väriä ne periyttävät.

Kanikuulumisia & uusi rivitalo

On unohtunut taas blogiin kirjoittelu, joten nyt kerralla vähän muitakin kanikuulumisia. Kevät nimittäin saapui viimein ja päästiin rakentamaan kaneille rivitaloa ulos. Kuuden kanin yksiöt saatiin valmiiksi ja nyt jokaisella pupulla on tilaa vähän vajaan kahden neliön verran. Kunhan lämpimämmät kelit koittavat, maalataan rivitalo vielä punamullalla, laitetaan harkot alle ja huopakatto päälle. Nyt katon päällä on pressu ensiapuna sateita varten. Koko projektia varten ostettiin vain verkkoa ja ruuveja. Kaikki muu tehtiin jämälaudoista ja mm. ovien saranat vanhojen lavakaulusten metalliosista.

Ennen kevään astutuksia Ruska ja Franklin kävivät myös maaliskuun lopussa Helsingissä kaninäyttelyssä. Molemmilla oli karmea karvanlähtö päällä, joten ihmeitä ei odoteltu, mutta siitäkin huolimatta Ruska sai 93,5 pistettä ja Franklin 94,5 pistettä ja kunniamaininnan. Reippaat puput!

Vauvoja, vauvoja, pupuvauvoja!

Vuoden ensimmäiset pupuvauvat ovat syntyneet! 3/4 emoista ovat pyöräyttäneet jo pienet nakit maailmaan ja yhden poikasia odotellaan vielä syntyväksi lähipäivien aikana. Poikasia onkin tullut komea määrä, kun Ruska teki peräti 11 poikasta, Naava 8 ja Pandakin 6 kappaletta. Naavan yksi poikanen kuoli ensimmäisen vuorokauden aikana, mutta kaikki 24 muuta ovat elossa. Poikasia on jaettu nyt emojen kesken niin, että jokaisella mammalla on pesässään 8 pientä palleroa.

Kuvaan lähiaikoina pieniä varmasti enemmän. Nyt annetaan pesärauha kaneille ja toivotaan, että mahdollisimman moni pieni selviää ensimmäisistä vuorokausista elossa. Hyvältä ainakin näyttää sen myötä, että emot ovat tehneet hyvät ja lämpimät pesät - ja ovat itse myös reippaita ja virkeitä (ja nälkäisiä!) synnytyksen jäljiltä.

Franklin

Franklin, meidän ensimmäinen suurihopeauros, saapui taloon tytöille sulhaseksi. Ihana, kiltti poika! On näilla kaneilla kyllä parhaimmillaan luonne ihan kultaa.

Olisipa pian kevät, niin pääsisi rakentamaan kaneille ulkotarhoja!